Olemme todella taitavia ja viisaita, kun puhumme kasvattamisesta. Tiedämme kokemuksesta ja tutkimuksista, mikä on kenellekin lapselle kuloinkin parasta. Rajaamme kasvualueen. Tarjoamme kasvun hetkiä. Mahdollistamme hyvän elämän elementtejä.
Rajat ovat sitä oikeaa rakkautta.
Noita rajoja testataan. Ne häiritsevät lapsen mieltä. Kiusaavat, tuntuvat liiallisista ja toisinaan niin typeriltä. Rajoja kyseenalaistetaan. Rajoja vähätellään, Ne aiheuttavat turhautumista, kiukkua, pettymyksiä.
Aikuisena kestämme nuo reaktiot ja repliikit. Ne synnyttävät sielun sisällä sotaa. Minä, minun elämäni vastaan sinun ohjeesi, sinun viisautesi.
Vaan näemme kauemmas. Ymmärrämme, ettei lapsi aina kykene tekemään itsensä ja tulevan kannalta turvallisia, hyviä ja järkeviä ratkaisuja.
Kestämme huutoa, kiemurtelua, jalkojen polkemista, sätkimistä, uhkailua, sättimistä, paiskomista, mököttämistä, itkua. On ihmisen sielulle tärkeää saada ilmaista pettymystään. Ei se saa pelästyttää tai saada vanhempaa peräytymään perustellusta linjastaan rakkaudessa.
Isä, äiti pysyy ja rakastaa yhä.
Tasapainoinen ja sisimmältään ehyt kasvattaja kykenee suojelemaan lasta samalla, kun antaa hänen turvallisesti purkaa oloaan.
Hän tietää, että odottamisen oppiminen on arvokas läksy. Hän tietää, että parhaan ymmärtämisen kehittyminen on ehdotonta lapsen hyvälle elämälle.
Hän tietää, että juuri näin hän varmistaa sekä omien että lastensa tarpeiden tyydyttymisen. Hän on viisas ja ymmärtää tämän hetken tuottavan lapselleen fyysistä ja psyykkistä turvallisuutta.
Siksi hän on hiljaa ja pysyy.
Hän tietää, kuinka tässä kehittyy sisäinen, vielä niin kypsymätön sydämen järjestelmä. Hän on luja ja silti armollinen, sillä ymmärtää ettei lapsi itse kykene säätelemään omaa toimintaansa parasta kohden juuri nyt.
Hän auttaa lasta rakentamaan totuudenmukaista kuvaa itsestään ja kyvyistään, tarkoituksista ja merkityksistä. Tämä kaikki tuo vankkaa pohjaa terveelle elämälle. Selkärankaa, jotta hän tulevina aikoina seisoo selkä suorana ja pelottomana tuulissa ja tuiverruksissa.
Hän tietää vastuunsa. Lapsen on tärkeää voida luottaa vanhemman arvostelukykyyn ja kykyyn huolehtia hänestä rajojen kautta.
Siksi hän on hiljaa ja pysyy.
Niinhän sekin päivä tuli – ne päivät, illat, yöt, aamut ja unet uudet – kun peilin edessä sitä katseli vanhempana itseään. Kuinka lapsen reaktio saikaan tämmöisen itsessä aikaan?
Häpeän piirteet peilissä – hermostumista, syyllisyyttä, väsymisen tunteita. Ja oli aika käsitellä omaa epävarmuutta ja riittämättömyyden tunteita.
Tämä on tuttua jokaiselle äidille, isälle, kasvattajalle.
Mutta mitä sitten?
Katsot peiliin. Kasvu on kesken yhä.
Sillä kosketit juuri lasta sisälläsi. Huusit miksi- kysymyksiä sielusi raivolla. Väsähdit odottamaan. Paiskasit sielusi oven kiinni pettyneenä. Turhauduit ja sanoit, ettet usko tästä tulevan yhtään mitään hyvää koskaan. Itkit, ettei kukaan ymmärrä, ei välitä, ei auta.
Missä on turvallisuutesi? Missä on luottamuksesi kasvattajaasi?
Isäsi rakkaus on syvä ja täynnä viisautta. Hän tietää sinut ja ymmärtää, ettet juuri nyt kykene rakentamaan totuudenmukaista kuvaa itsestäsi, kyvyistäsi, elämästäsi.
Hän tietää vastuunsa. Kaikkivaltiaan Jumalasi arvostelukyky ja kyky huolehtia sinusta juuri rajojen kautta on vahva. Eihän rajoita elämääsi.
Siksi hän on hiljaa ja pysyy.
Kun piirrät sydämen, piirrät sydämelle rajat. Rajat mahdollistavat rakkauden.
Rajat eivät rajoita. Ne sisältävät kaiken kauniin ja hyvän. Aivan kaiken.
Siksi luota. Isäsi rakastaa sinua ja tuntee sinut ja tulevan.
—————————————————————————————————
- Hiljentyminen ja levollisuus
- Ihmissuhteet ja rajat
- Luovuuden ilo
- Tietoisuus ja voima
- Toivo ja elämänjano
- Tunnemaailman tasapaino
- Unelmat ja ihmeet
