Monta vuotta mietin vuorotteluvapaan ideaa omalle kohdalle ja nyt oli sen aika. Kolme kuukautta on vuorotteluvapaata elelty ja saman verran on vielä edessä. Olemme puolivälissä arjen ja juhlan vuorottelua. Puolessa välissä yhtä unelmaa.

Vuorotteluvapaa, sapattivapaa on huikea pohjoismainen ja suomalainen mahdollisuus ja oikeus. Työelämä kaipaa pehmentäviä elementtejä ja tämä on yksi hyvä siinä. Pieni ihmiselämä kaipaa aikaa elää unelmia todeksi, ja tämä on hyvä siihen. Vapaalle jäämisessä tosin on ehtoja mm. että

• vapaan tulee kestää vähintään 100 ja enintään 180 kalenteripäivää.
• vuorotteluvapaalle lähtevällä pitää olla työhistoriaa vähintään 20 vuotta sekä vakituinen työsuhde.
• vuorotteluvapaalle jäävän yläikäraja on hänen vanhuuseläkkeensä alaikäraja vähennettynä kolmella vuodella.

Vapaan soisi olevan kaikkien mahdollisuus. Vuorotteluvapaa tuo joustavuutta arkeen, saa voimaantua lempiasioiden parissa, opiskella, matkustella tai toteuttaa haaveitaan. Valitsin nämä kaikki.

Suomessa yli 300 000 työssäkäyvää on käyttänyt tämän kortin kanssani. Puhetta on toki taas ollut, että vuorotteluvapaasta luovuttaisiin, sillä selkeitä positiivisia työllisyysvaikutuksia tai työhyvinvoinnin parantumista ei ole voitu todentaa. Tai voisiko tuon sanoa, ettei taloudellista hyötyä järjestelmästä ole? Raha kun on käytetyin mittari niin moneen. Ruotsissa ja Tanskassa systeemistä on jo luovuttu vuosia sitten. Miten harmillista.

Vapaat ovat odotettuja hengähdystaukoja. Tavanomaisilla lomilla on yleensä tarkoitus täyttää päivät virkistymisellä sekä perheen ja ystävien ilolla, levolla ja tarmokkuudella. Mutta vapaa-aika voi myös aiheuttaa paineita, eikä kaikki nauti lomailusta. Tekemättömät työt odottavat silloin, tai jäytävät takaraivossa. Ei voi vain rentoutua.

Vapaa-ajalle voi luoda odotuksia, joihin ei kuitenkaan riitä voimavarat tai muut varat toteuttaa niitä. Tai silloin on vihdoinkin aikaa purkaa sisimmän tuntoja ja aika tuntuu kuluvan siten ikään kuin vääriin tarkoituksiin. Pitkät vapaat parisuhteessa saattavat korostaa piirteitä, joita arkiolosuhteissa on toisessa ylenkatsonut. Tai tuttua sekin, jos arjessa tunneyhteys on katki puolison kanssa – silloin pitkä vapaa luo suuria psyykkisiä paineita. Loma-ahdistus tuntuu olevan eri muodoissaan tuttua yksinasuville ja perheellisille.

Tiedän kokemuksesta, että vapaa-ajat aiheuttavat myös paineita työttömissä perheissä, sillä arjen talous kuormittuu. Lapsille on omat rasitteensa, kun kaverit kerskuvat matkoilla ja menoilla. Onneksi on tuettuja lomia — perheenä mekin niitä aikanaan haimme ja saimme arkeen uutta virikettä.

Ihminen tarvitsee kuitenkin katkaisua arkeen. Aikaa, jolloin kuulee intuitioitaan ja on vapaa toteuttamaan sisimmän kutsuaan. Vapaapäivä on sinua varten. Irrottautua rutiinista ja totutusta. Ja loma on ihmisyytesi huoltojen aikaa. Tarvitset aikaa olla itsesi kanssa. Nähdä, maistaa, tuntea ja kuulla kaikki sisimmän sävyt, jotta oman sydämesi ääni kirkastuu ja saat rajoihisi vahvistusta. Tähän ei aina viikon yksi lepopäivä riitä.

Joku kiiruhtaa ja toimissaan ahertaa vapaallakin niin, ettei huomaa suojaavansa sisimmän tunteitaan tai kokemuksiaan kaikella menemisellään. Vieläpä me muut ihailemme, kuinka ahkera ja aktiivinen hän aina on. Ja oikeasti hän tarvitsisi syliä, keinua, aikaa ja rohkeutta vain kohdata väsymyksensä ja sisimpänsä kaipuun pysähtyä.

Osaisimmeko mennä puoliväliin häntä vastaan?

Vuorotteluvapaa on erilaista lomaa. Se on kuin puoliväliin tulemista elämää vastaan. Arkea, jossa läsnäolo saa pienen tytön silmät loistamaan ja tuntemaan olevansa koko maailman kaikkeuden rakastama. Kaikki tarpeeton on sivussa ja ehjyytesi vahvistuu. Näkymättömät kutsutaan näkyviin ja olemattomat olemaan. Aika on pysäytetty. Läsnäololle on uutta tilaa. Taloudestakaan ei tarvitse huolestua.

Vuorotteluvapaalla nautin siitä, että on mahdollisuus

• nukkua oman vuorokausirytminsä mukaisesti. Se on todellakin fysiologisesti vahvistavaa.
• aloittaa aamut yhdessä toisen kanssa – kohdata toinen elämän tärkeimpänä ihmisenä. Lämmin kahvikuppi kertoo rakkaudesta lempeästi. Aamulenkit piirtävät polulle vapauden jälkiä.
• irrottaa aikaa sille, mitä pitää arvokkaimpana ja tärkeimpänä. Se on psykologisesti elvyttävää.
• elää ilman aikatauluja. Se nostattaa esille rehellisimmät ja aidoimmat asiat.
• käyttää energiaa ja voimavaroja kohdata uusia asioita rohkeammin ja lempeämmin.
• ympäröidä itsensä asioilla, jotka tuovat hyvää oloa ja vahvistavat tyytyväisyyttä.
• toteuttaa unelmiaan, inspiroitua ja ihailla elämän lahjaa.

Puolivälissä vuorotteluvapaata tuli vastaan merkityksellinen aika. Aika, jonka annat. Kiireetön läsnäolo.

Ja aika jonka saat.

Jokaisella hetkellä tarkoituksensa.

Ihmiselämästä aikuisena lähes kolmasosa menee töissä. Ja jos se on merkityksetöntä aikaa, niin mikä korvaa menetetyt hetket, tunnit, viikot, kuukaudet, vuodet? Mutta jos työ on merkityksellistä ja tärkeä osa elämää, jossa saa toteuttaa itseään, kokea olevansa tarpeellinen sekä arvostettu osa yhteisöä, =ihmisen perustarpeet täyttyy, on koko elämä merkityksellisempää. Silloin ei laske tunteja, ei mittaa aikaa rahassa.

Soisi jokaisella olevan merkityksellisiä haasteita arjessaan tai unelmatyön, sillä silloin on tutkitusti onnellisempi, terveempi, luovempi, tehokkaampi ja sitoutuneempi ihminen. Mutta ellei perustarpeet täyty arjessa, ei lie koe olevansa onnellinen missään. Ei silloin täyty sisäinen tyydytys eikä levollisuus, saati ilo, vaikka olisi kuinka lomaa ja aikaa.

Oman arjen täyttää nyt vapaaehtoistyö ja auttamisen mielekkyys. Mennä puoliväliin vastaan heitä, jotka tarvitsevat aikaani.

Kuunnella elämän ydintä ja suuntaa.

Kirjoittaminen on yksi keino auttaa itseään ymmärtämään, mitä elämässä on meneillään ja kuinka asiat oikein liittyvätkään toisiinsa. Silloin löytää merkityksiä kaikesta. Suosittelen!

Jos arki tuntuu tyhjältä, ei pidä lähteä etsimään onnea ja nautintoa. Merkityksen löytäminen tuo tullessaan onnenkin. Jokainen tarvitsee yhteenkuuluvuuden tunnetta, Jokaisella tarve kokea olevansa osa jotain suurempaa. Se on osa luontoa, osa musiikin voimaa, osa maailmankaikkeutta… Olla yhteydessä itseään suuremman kanssa. Antaa itsensä ja aikansa merkitykselle.

Ei ole enää esteitä eikä hidasteita lähteä puoliväliin vastaan.

---