Jälleen kotikaupungin laitamilla viljellään näitä asteriheimon auringonkukkia. Niitä saa käydä poimimassa pellolta iloksi muille ja itselle. Maksu on vapaaehtoinen ja vapaaehtoisen kokoinen. Viljelijän sydän on suuri ja ilo tarttuu laajalle.
Auringonkukkapellolla katselet näitä korkeita, rohkeita ja neuvokkaita. Hyvin ohut on varsi ja silti vahva. Pysyvät tuulessa murtumatta.
Ne kääntävät katseensa aina kohden aurinkoa. Teetkö sinäkin niin? Saaden elinvoimaa valosta. Myönteisyyttä. Iloa. Puhtautta. Oikeudenmukaisuutta. Rehellisyyttä.
Uudet mahdollisuudet ovat valonsäteitä. Siksi voi olla vahva ja kaunis yhtä aikaa.
Ne ovat yhdessä koristekasveja ja maanparannuskasveja. Myös ruokaa – öljyä ja siemeniä. En ollut ennen tiennyt, että lajikkeita on matalia, korkeita, kerrannaiskukkaisia ja keltaisen eri sävyisiä, jopa punasävyisiä. Yli 70 erilaista.
Maailmankuulu Vincent van Gogh maalasi näitä maljakkoon. Sanotaan hänen maalanneen poikkeuksellisia yksilöitä. Erilaisia. Niin että muutkin näkisivät maailman sen oikeassa valossa. Katsoisivat oikeudenmukaisuuden silmin.
Auringonkukkakimppu sylissä mietin, miten näkisimme valon sinfonian ja havaitsisimme piilossa katseilta olevaista. Niitä monimutkaisia tunteita, joita on vaikea ilmaista sanoin.
Meillä kaikilla on peltopläntti. Oma alueemme elämässä, jossa voimme viljellä iloa. Itselle ja muille. Meillä on siihen kaikki tarvitsemamme. Kysymys on vain, viitsimmekö, jaksammeko, haluammeko, ymmärrämmekö, luotammeko. Olemmeko löytäneet voimamme lähteen?
Auringonkukkapeltoja on viljelty myös antaen osa tuotosta sodan jaloissa kasvaville ja kärsimyksen keskelle avuksi. Maailma paranee auringonkukka kerrallaan.
Sinunkin.
