Olet lie joskus pöllyyttänyt päiväpeittoa. Tomuttanut petivaatteita. Tampannut mattoja. Pölyttyneet kirjanlehdet käsitellyt ja imuroinut pölypalleroita mökin nurkista. Pölytöntä kotia ei ole.
Auringon voimakas valo paljastaa hyvän ja pahan pölyn. Kaikki me tahdomme huolehtia, ettei pöly tee pesiä huoneisiimme. Rakastamme raikasta ilmaa.
Pölystä harmaat ajatukset saavat kuitenkin aika usein olla rauhassa. Ja kun jokin tilanne, toisen ihmisen aikaansaama pöllyytys yllättää, emme näe sitä ihanana. Emme koe sitä puhdistavana, mielemme raikastavana asiana. Niinkö?
Nyt on uusi vuosi ja sen tarkoituksena on pöyhiä pölykasat.
Kuulin erään henkilön sanovan, ettei hän ole koskaan ollut riippuvainen mistään. Jäin miettimään. Hän pettää itseään.
Kuinka moni meistä voi sanoa olevansa taipuvainen takertumaan tiettyihin asioihin ajatuksissaan. Jotakin vanhaa, mennyttä ja koettua, joka pölyttää mielemme. Riippuvuus on sitäkin.
Huonot kokemukset ovat kuin pölyhiukkaset. Et näe, et saa kiinni, mutta hengittämiseen ne vaikuttavat. Jotakin sisimmän muistoissa on sellaista, joka aika ajoin pyörii mielessämme.
Yritämme löytää, miten päästä siitä. Taikka emme itse oikein edes kykene tuulettamaan, tomuttamaan, pöllyttämään. Olemme kiinni jossain vanhassa, tunkkaisessa.
Tunnet tai tiedät hänet, jolle murehtiminen, valittaminen ja kipu tuntuu olevan kuin osa hänen identiteettiään. Se on vahvana osana arkea. Sitä, mitä on tapahtunut elämän aikana ja mikä on elämän tarinaansa. Hän on niin kiinni ajatuksissa, muistoissa, kokemuksissa, että suorastaan tuntuu hellivän sitä.
Murehtiminen ja ikävien asioiden ajattelu auttaa häntä tuntemaan, että tapahtuneille on syynsä. Kuin se antaisi kaikelle kokemalle arvoa ja lisämerkitystä. Tunnemme hengittävämme hänen vierellä kuitenkin harmaata ilmaa.
Olisi aika pöllyyttää tuo pölykasa. Lopettaa vatvominen. Tuulettaa ajatukset. Pudistaa mieli. Niin kokemuksetkin tulisivat käsitellyksi.
Alaspainavat ja tunkkaiset ajatukset voivat tarvita siivousapua. Uskalla etsiä ja pyytää sitä. Ja jos joku lähelläsi aikaansai sen sinussa, kiitä! Tiedäthän, että pölyhiukkasten määrä ja niille altistumisaika voi vaarantaa hyvinvoinnin.
Kirkasta valoa ja puhtautta tupaan, uuteen vuoteen – joka ajattelun lokeroon ja sisimmän huoneeseen!
No,mutta
Siihen uusi luomus,uusi vahvempi Kuinka usein kuitenkin SX muuttuu xL5!
Jo on syyte tai on asennetta väärää. Tulisi oppia uutta, vähän psykologista ja olla positiivisuuden silmää.
Kirvelevä elämä sanoo kuitenkin, entä jos ei olekaan , ja ei mitään kuitenkinan. .. hurjaa ennustetta
kohti konkurssia. Tosissaan hällä väliä, kohti vai uutta menkäämme. Siitä vain askel eteenpäin.
Luopuuko silloin jostain, onko kohtuullisuutta, onko niin paljon tuulta, että raikkaus🌪️🤭 astuu voimaan ja asuttaa koko talon. Nurkkia myöten pysähtyy ja iloitsee siitä että elää !
Kyyn eleet vai kyyneleet. Ovat muuten lähimmät ystävät, muut lähteet kertovat että räsymatot , ne ovat kestävät …
Kiitospäivä – kiitos tästä kirjoituksesta. Samalla iski karkkipäiväkin tietysti,ja haima kiittää. ..
Muta ah.
Surullista , lainaan sulkuun pätkästä.
“Ajatuksissa, muistoissa, kokemuksissa, että suorastaan hän tuntuu hellivän sitä.” Murehtiminen ja ikävien asioiden ajattelu on kuin tarve. . Mutta, elämä onko jotakin muuta. Lohkoja.
…. jääkiekko termein , maalivahtia tarvitaan.
Kiitos siskoni,taas kerran!
Jälkiä. Jää tai jättää. Kohti parempaa kuitenkin mennään – hiljaa häipyy suruista itkut, himmenevinä tunne ehkä elävinä aamusta kertoman saapuu….
Kiitos 🙂