Mikä riemu tulla löydetyksi. Löydetyksi uudestaan. Nähdyksi tulemisen nauru. Vastaanotetuksi tulemisen ilo. Luottamus, että minut etsitään. Etsitään varmasti.
Leikin piilosilla oloa pienen kaksivuotiaan lapsenlapseni kanssa.
Leikki on ihmiselämä pienoiskoossa.
Kaikki, mitä elämään mahtuu, mahtuu leikkiinkin.
Kuinka moni meistä onkaan odottanut, että joku huomaisi. Jäljittäisi sydämemme olotilan. Tutkisi mielemme paikat. Antaisi aikaa ja tekisi kaikkensa etsiäkseen, että löytäisi tarpeemme. Hihkaisisi, että sinut on nähty ja vastaisi kaipuuseemme.
Ihmiselossa piilossa oleva sydän paljastuu vain lähelle tulevalle.
Moni meistä on piilossa itseltäänkin, vaikka itseään on kaikkein lähimpänä. Levoton sielu kuiskii, poreilee, puskee ja pamahtelee. Ei luota, että löydetään. Ei malta odottaa hiljaa. Emme osaa hiljentää sieluamme.
Ihmisen haurauden ja haavoittuvuuden piilopaikassa ovat kuitenkin nuo kauniit tarpeemme nähdyksi tulemiseen, yhteyteen ja elämän merkityksellisyyteen. Suloinen levollisuus löytyy oman sisimmän kaipuusta ja saadessa kokea sen olevan löydetty.
Moni on kuitenkin lähtenyt etsimään onnea ja eksynyt itseltäänkin.
Hiljennä sielusi. Odota. Ole luja ja olkoon sydämesi rohkea. Vielä sinä saat kokea olevasi löydetty.
Puhdas rakkaus ja ääretön turva. Sitä odotamme hiljaa kuin piilossa. Perustukoon ratkaisumme ja valintamme aina luottamukseen : Meidät löydetään.
Elämä on välillä piilosilla leikkiä.
