Pihlajapuun alla leikein lapsuuden. Se aivan kuin vartioi pihaa antaen oman runkohaaransa jokaiselle. Pihlaja liitetään jo vanhastaan lapsuuden huolettomuuteen ja turvan tunteeseen. Se yhä muistuttaa kodin lämmöstä, elämän vakaudesta ja koti-idyllin kiinnekohdasta.
Pihlajapuun alla otimme vihkikuviamme. Sen silmut suuret ja lehdykkäparit täydelliset seitsemänä. Ennen pihlajan katsottiin oleva naisellinen puu voimakkaassa salaperäisyydessään. Ja marjojakin sanottiin lempeä nostavaksi.
Pihlajapuun alla katselen elämää hiljaa kysyen. Pihlajakeinussa istuessa saan vastauksia. Oranssinpunaisen marjan päässä pieni risti.
Koko puu kuin suuri pitopöytä.
Jälleen pihlajapuu kukkii. Ja kohta jo täynnä voimakasta voimaa. Sorbus aucuparia kertoo viestiä: ”Puu, joka tuo linnut luokseen”.
Missä on sinun voimasi, lähteesi kukkia, kutsua luoksesi aterialle?
Kukitko – olitko runsaudessasi kukoistava? Silloin tuotat myös paljon hedelmää. Ravintoa. Voimaa. Terveyttä. Iloa. Vapauden värejä. Elämää.
Ja pihlaja muistuttaa.
Katsot sen sitkeää vartta. Pienen puun lujaa ainesta. Se kestää viimaista tuulta, piiskaavaa myrskyjä ja taakoittavia lumikuormia. Syksyllä sen siemenet ovat kulkeutuneet juuri noiden, juuri noiden viimaisten tuulien mukana. Ja kevään koittaessa ne itävät. Itävät paremmin kuin suoraan maahan pudonneet, nuo toisen puun kolossa ja oksanhaarassa kasvavat.
Toiseen ihmiseen keskittyminen antaa voimaa. Jakaessa ajatukset ja elämän, syntyy merkitystä. Yhteys toiseen on elämää ylläpitävä voima.
Kasvun salaisuus siinä, kuinka paljon antaa itsestä toisille. Vähemmän minua ja enemmän sinua.
Kasva tässä. Kanssani. Kainalossani. Turvassa. Suojassa. Hyväksyttynä. Vaikka et kasva maan mullasta kuten toiset.
Pihlajapuu kuin voimapuu. Tahdon edelleen kiivetä sen oksille korkealle kuin lapsena. Suojaan ja vartiopaikalle. Omalle runkohaaralleni.
Joka syksy pihlajapuu kertoo tarinaa.
- Pihlajakakku-resepti https://pihlajakeinu.com/100-2/
