Espanjassa räjähtelee ilotulitteita tuon tuosta. On karnevaalia ja fiestoja joka kuukaudelle, jos ei viikolle. Välillä kuulet pauketta ja mietit, oliko tuo huumejengien vai poliisien aseiden ääni. Sitten räjähtelee graniittilouhimossa.

Euroopassa soditaan. Läheisten kotiin iskeytyy räjähteitä. Kuuntelet kokemuksia hirvittävistä kohtaloista. Kansat pelkäävät ydinpommia.

Mietteliääksi tulee mielesi, kun mietit räjähdyksen ääniä ja tuhovoimaa.

Voimme mennä kauaksi ja kuulla maailman syntyjen räjähdyksestä – mitä kaikkea siitä tulikaan! Tai voimme mennä 12 000 vuotta taaksepäin – komeetan räjähdyksen tuottama kuumuus oli niin voimakasta, että se muutti maan pinnalla isoja alueita hiekkaista maaperää silikaattilasiksi.

Tai ei tarvitse mennä kauaksi.

Lähelläsi voi olla joku räjähdysherkkä tyyppi. Oman nahan sisällä voi olla tikittävä aikapommi. Kuumottavat tilanteet herkistävät meitä vaaroille ja tunteiden tuhovoimalle. Vai voisivatko ne olla sittenkin jotain uutta synnyttäviä räjähdyksiä?

Muistan, kuinka aikanaan opettelin pettymysten unohtamista. Ikäviltä tai kipeiltäkin tuntuvat kokemukset karvastelivat pitkään. Eikä nyt kyseessä ollut epäonnistumiset tai itse aiheutetut pettymykset. Oli harjaannutettava sielunmaailma unohtamaan muiden aiheuttamat turhautumat ja tappiot.

Kuvitella olevansa kuin vuori, joka kestää paljon, järkkymättä. Niin sai asioihin etäisyyttä. Hyväksyi sen tuomat tunteet olleen ja unohti. Se toi pikkuisen helpotusta kärsimykseen.

Ymmärtävä myötätunto itseä kohtaan vahvistaa. Omien ajatusten ohjaaminen turvalliseen suuntaan on selviytymiskeino. Mutta samaan aikaan pettymysten unohtaminen on kuin pommi.

Jo tapahtunutta ei saa tapahtumattomaksi unohtamalla. Sen hyväksyminen ja toiveikkaasti eteenpäin katsominen ei säästä energiaa vaan kuluttaa sisältäpäin tikittäen kuin aikapommi.

Unohtaminen on valhe. Se jättää sielun jumiin negatiiviseen ajatukseen samalla kun mieli kuvittelee olevansa siitä vapaa.

Pettymys on tunne. Sille on oikeutus olla olemassa. Tarvitsisimme vain hetken myötäelämää, jotta kipu tai harmi pääsisivät turvallisesti ulos. Usein kyyneleinä.

Tarvitsisimme vain hetkeksi sanoittajan vierellemme, ettemme kokisi olevamme yksin tuossa vastoinkäymisen hetkessä.

Meille on opetettu, ettei viisas reagoi tunteilla. Fiksu ei mene tunteisiin mukaan. Siksi opimme unohtamaan pettymyksen tunteet ja oletamme, että mielemme on rakentunut niitä kestämään. Kunnes….

Kunnes jokin pieni asia laukaisee tunnepommin. Niin pieni, ettemme itsekään ymmärrä, miten se pystyi sen aikaansaamaan.

Tarvitsisimme sydämen kohtaamisen paljon aiemmin. Tarvitsisimme tukea niissä pienissä tunteissa, joihin on unohdettuina kaiken räjähdyksen alku. Tarvitsisimme toistemme lohdutusta, ettei mieleemme kerääntyisi pettymyksiä.

Henkinen kuormittuminen on aikapommi. Se voi olla ali- tai ylikuormittumista. Me voimme auttaa toisiamme antamalla turvallista läheisyyttä, yhteistä elämään liittymisen tunnetta ja arvostuksen kokemusta. Ne purkavat pommin takuuvarmasti.

Joten hyviä tulevia pettymyksiä!

---