Ollessani pieni, meillä oli lampaita. Opin, että lampaat rakastavat rapsutuksia ja oppivat kerjäämään kädestä. Ne ovat uteliaita ja ne saa helposti seuraamaan leipäpussilla tai porkkanoilla. Lampaat voivat hyvin vain toistensa seurassa. Yksinäisyydessä lammas sinkoillee päättömästi sinne tänne. Ja opin, miten lampaat keritään ainakin kerran vuodessa. Siitä ne eivät tosin tykänneet, ääni oli sen kuulosta. Lepoakin lampaat tarvitsivat paljon selkeään vuorokausirytmiinsä.

Joitakin vuosia sitten ostimme itse lampaita. Tuuli ja Pilvi erityisesti osoittivat, miten ihmisyyttä on lampaissa tai toisin päin. Lampaat puhuttelevat olemuksellaan ja käyttäytymisellään yhä.

Isäni kertoi kerran lampaasta, joka aina pökki toisia. Se oli karitsana joutunut eroon äidistään ja toiset vieroksuivat ja pökkivät tätä sen yrittäessä vieraan uuhden luokse. Vartuttuaan tuo lammas pökki aina muita. Se oli oppinut muilta kokemansa perusteella, että niin toimitaan. Syytä tosin se ei käyttäytymiselleen tiennyt, eikä ymmärtänyt mikä siinä muiden mielestä oli huonoa. Se oli opittua.

Kuinka usein onkaan juuri noin. Joku henkilö tökkii, pökkii, nälvii, arvostelee, käyttäytyy sopimattomasti.. eikä edes itse huomaa käytöksessään mitään kummallista. Ympärillä olevat vain kärsivät. Kuin lapsi aikuisen hahmossa, ei hallitse tunteitaan taikka ottaa oikeudekseen käyttäytyä niin kuin kokee. Koska hän nyt vain on sellainen ja sellaiseksi syntynyt. On haastavaa tehdä hänen kanssaan yhteistyötä tai edes viettää aikaa yhdessä. On kuluttavaa ottaa vastaan kokoaikaista pökkimistä. Oletko kokenut moista?

Miten aikuisen saa ottamaan vastuuta huonosta käytöksestään? Kasvamaan tasapainoiseen toimintaan ja huomaavaisuuteen? Kun lastenkin kohdalla se on työlästä.

Meissä kaikissa sokea pisteensä. Siksi tarvitsemme toisiamme, laumaa, peiliä, kyseenalaistuksia ja kysymyksiä. Mutta jos lauma, jossa elää, vahvistaa vain huonoa toimintamallia pitämällä sitä normaalina.! Olisiko silloin tarpeen saada aikuinen vaihtamaan seuransa ja ystäväpiirinsä?

Uuden käytösmallin oppiminen vaatii vanhan uskaliasta kyseenalaistamista ja todella kovaa harjoittelua.

Pässin pökkiminä ja pökkimisestä poisoppimiseen me tarvitsemme yhteisiä oivalluksia ja onnistumisia. Tarvitsemme toistemme hyvää ja rakastavaa seuraa. Sellaista, joka kannustaa ja rohkaisee uudistumaan. Miten riemullista on nähdä kovan muuttuminen lauhkeaksi lampaaksi. Ikävästä tulee lempeä, hyväntahtoinen ja leppoisa. Kireästä sovinnollinen.

Uuden oppimista ei kuitenkaan koskaan tapahdu ilman vanhan poisoppimista. Se kysyy kiinnostusta, antautumista, aikaa, voimavaroja ja sitoutumista. Se ottaa tilaa jostain. Kovin työlästä. Kaikki oppiminen ei myöskään ole yksilösuoriutumista tai vain itselle hyödyksi. Niin paljon voimme oppia yhdessä, toisiltamme ja toisistamme ja toisia varten. Mutta onko se kaikille tarpeellista?

On ihana huomata, miten oppimisen mennessä mukavuusalueen ulkopuolelle, tapahtuu ihme. Ajattelussa kehkeytyy vaikutusvaltainen muutos. Jopa pinttyneet toimintatyylit tulevat näkyviin ja iloa syövät tavat paljastuvat toimiessamme yhdessä. Muutumme sen kuvan kaltaisiksi, mitä katsomme. Se on ihme!

Vieläpä näin lampaan, jonka villa on rastoilla ja huopunut takkuun ja sotkuun. Villaa ei oltu keritty. “Se” ei ollut nähnyt sitä tärkeäksi. Miten helposti sitä näkeekään toisen turkin omaltaan. Tuosta pitäisi kyllä vähän leikata. Ja tuokin keritä oikein kunnolla.

Mikäli lammasta ei keritä, tiedämme, että villa kasvaa niin paksuksi ja raskaaksi, että lammas voi jopa kaatua sen alle. Pitäisikö luottaa siis vaan tähän tosia-asiaan. Kyllä nuo lampaat kompastuvat omaan ylevyyteensä tai toimintaansa jossain vaiheessa.

Vaan suostunko itse keritsemiseen, karsimiseen, katkaisemiseen? Määinkö rumalla ja huutelen kuuluvalla äänellä valittaen vaikeutta, yksinäisyyttä, kylmyyttä ja julmuutta, kun on minun vuoroni elämän keritsijän luona.

Huolehtia vain omasta villasta ja omasta toiminnasta. Katsoa, ettei pöki muita. Välittää siitä, ettei oma turkki ole sotkuinen ja että villan kuitu on hyödyllistä annettavaksi eteen päin. Että villa keritään säännöllisesti, kaksikin kertaa, vaikka se aikaansaakin nahkan kireyttä sekä alastomuuden ja haavoittuvuuden tunteita pitkäksi aikaa. Ymmärränkö, että se on hyödyllistä itselle ja toisille, muille ja muuallekin.

Ja pässin pökkiminä annetaan anteeksi. Hän ei kenties tiennyt, mitä meille teki.

Pidetään ajattelu ja sydän taipuisana ja oppivana. Eletään oppien toisiltamme ja toisistamme.

Ja pidetään huolta, jottei kukaan pökkis, kaatuis eikä eksyis laumassamme.

🤍🤍🤍🤍🤍🤍🤍🤍🤍🤍🤍🤍🤍🤍🤍🤍🤍🤍🤍🤍🤍🤍🤍🤍🤍🤍🤍🤍

Huovutetut lapaset– ohje

Iki-ihana paksujen, lämpöisten lapasten aikaan 💚

• Neulo löysin silmukoin huopuvasta villalangasta esim. Novitan Huopanen -lanka
• Langanmenekki 150 g
• Sukkapuikot nro 10 tai käsialan mukaan
• Sileää, aina oikein-neulosta

Varsi

1. Luo 44 silmukkaa.
2. Jaa silmukat neljälle puikolle, 11 silmukkaa kullekin.
3. Neulo alkuun 1 krs nurin ja jatka sitten sileää oikeaa neuletta suljettuna neuleena. Kun työn korkeus on 21 cm, merkitse peukalon paikka. Neulo puikon alussa 1 s ja seuraavat 8 s erivärisellä langalla. Siirrä neulotut silmukat takaisin neulottavana olevalle puikolle ja neulo kerros loppuun.
4. Kun työn korkeus on peukalosta mitattuna noin 22 cm, aloita kärkikavennukset. Neulo I ja III puikon alussa 2 s oikein yhteen ja II ja IV puikon lopussa 2 s oikein yhteen. Tee kavennukset joka kierroksella, kunnes työssä on jäljellä 8 s. Katkaise lanka, vedä avonaisten 8 s:n läpi ja kiristä kärki kiinni. Päätä lanka.

Peukalo

1. Poista merkkilanka ja poimi silmukat 3 puikolle. Poimi peukalon molemmista sivuista 1 lisäsilmukka. Työssä tulisi olla nyt 17 silmukkaa. Kun peukalon pituus on 13 cm, aloita kavennukset. Neulo jokaisen puikon lopussa 2 s oikein yhteen kunnes jäljellä on 6 s. Katkaise lanka, vedä silmukoiden läpi ja kiristä. Päätä lanka.

Neulo toinen lapanen edellisen peukalon kohdalla peilikuvaksi.

Viimeistely ja huovuttaminen

1. Solmi ja katkaise langanpäät.
2. Huovuta lapaset pesukoneessa. Ne kutistuvat 40%. Pienet epätasaisuudet ja käsialavirheetkin ovat peittyvät. Käytä 40 asteen kirjopesuohjelmaa ja tavallista pyykinpesuainetta. Laita koneeseen lisäksi vähän muuta pyykkiä, esimerkiksi kaksi pyyheliinaa. Varo kuitenkin täyttämästä konetta liikaa. Eri pesukoneissa villa voi huopua eri tavalla. HUOM. Laita peukaloiden sisään esimerkiksi pakastepussi, jotta peukalot eivät huovu kiinni.
3. Pesun jälkeen lapaset ovat epämääräisen näköiset möykyt ja tuoksuvat epämiellyttävälle. Muotoile ne haluamaasi mittoihin voimakkaasti vetämällä ja kiskomalla. Jos lapaset ovat liian isot, toista pesu ja käsittely.
4. Kuivaa ulkona taikka hyvin ilmavassa paikassa.
5. Valmiit lapaset voi pestä 30 asteen villapesussa niiden pesua tarvitessa.

Samalla tavalla onnistuu pesukonehuovutetut ihanat villasukat lämpöisiksi huopatöppösiksi. 💚

Terveisiä sinne Pohjoiseen!

---