Ajellessasi autolla Aurinkorannikon Fuengirolassa, huomaat pian ison haasteen. Parkkipaikkoja ei ole. Saatat vartinkin pyöriä kortteleita etsien tyhjää koloa, kunnes huomaat menneen kaksi varttia. Parkkipaikkahaaste on vielä suurempi isommille autoille.

Löydät paikan. Juuri taskuparkista on joku lähtemässä. Koko liikenne pysähtyy ja töötöt eivät soi. Ei ole kiirettä. Tässä voi jutella kadun reunassa olevien kauppiaiden kanssa kivasti tovin odotellessa. Ikkuna vain auki ja eikun huutelemaan!

Näppäilet auton rekisterinumeron lippuautomaattiin ja maksat ajan. Jos palaat autollesi aiemmin kuin suunnittelut, niin voit lopettaa parkkeerausajan ja maksat vain käytetystä ajasta. Se on kiva!

Jos napsahtikin parkkisakko, kun tutun tavatessa menikin vähän yliaikaa, voit mitätöidä sakon saapuessasi takaisin autolle. Parkkimittarin lippuautomaatilla peruutat sakon – samalla millä pysäköintiaikakin ostettiin hetki sitten – se käy kätevästi tasarahalla. Valitset ”Anular denuncia” ja syötät laitteeseen sakkolapusta löytyvän ”identificador”-tunnisteen. Ja homma hoidettu!

Tai sitten parin kolmen päivän päästä maksat sakon kiltisti moninkymmenkertaisena poliisilaitokselle, niin kuin turistit tekevät.

Pahempi on, jos olet ohittanut tai ylittänyt säännön parkkeeraamisesta ja autosi on hävinnyt palattuasi paikalle. Se on hinattu pois, koska tiessä oli sininen viiva ja et ole maksanut parkkia tai ainakin joskus tiessä on ollut keltainen viiva pysäköinnin kielloksi.

Tämä onkin tehokas ammattikunta ja työ tehdään hyvin. Voit noutaa autosi arkena parin sadan euron rikemaksua vastaan hinausmaksun ja varastointimaksun kera. Maksu suoritetaan kaupungintalolle. Saat sieltä tiedon, missä varastossa autosi on.

Tärkeä on siis tietää Espanjan parkkivärikoodit. Zona blanco – valkoinen viiva-alue tarkoittaa ilmaista parkkeerauspaikkaa. Zona azul – eli sinisellä merkityillä alueilla on parkkeeraus maksullista kahden tunnin ajan. Zona amarillo, keltainen on kiellettyä aluetta.

Siniset tötteröt tiellä myös tarkoittavat, ettei sille alueelle saa parkkeerata, vaikka maassa olisikin valkoisia lupaviivoja.

Zona verde – vihreän alueen parkkiviestiä en ole vielä saanut selville.

Ja hyvä on muistaa, että auton sivupeilit tulee kääntää auton suuntaisesti parkkeerattuasi auton, muuten pääset niistä helposti eroon. Espanjassa autojen pysäköintiin käytetään mielikuvitusta. Ja jokaisessa autossa on kolhuja ja merkkejä parkkeerauksista. Se kuuluu asiaan.

Sulkuviivojen päälle Y-risteyksissä voi huoletta ajaa parkkiin autonsa. Samoin kaikkien risteysten kulmaan voi sen tehdä, jos siinä ei ole keltaista viivaa. Ei täällä ole viiden metrin sääntöjä. Suojatienkin eteen voi huoletta parkkeerata, tai vaikka vähän suojatien päälle.

Yksisuuntaisilla teillä on yleensä kaksi leveää kaistaa samaan suuntaan. Kaikkihan tietävät, että näiden kaistojen keskiosaa käytetään asukkaiden autoille! Yksisuuntaisen kadun päähän voi tokikin jättää auton myös väärinpäin.

Ja hätävilkkuja käyttämällä voi hoitaa pysähdykset lähes missä vain, kunhan olet äänitorven kantaman päässä – joten se onkin kaikista yleisin tapa.

Toki maksullisia parkkihalleja on maan alla. Parkkikiekkoja täällä ei tunneta. Minkäänlaista parkkipaikkatilaa et tarvitse motskarilla liikkuessa. Skoottereita, mopoja, moottoripyöriä täällä onkin ehkä siksi enemmän kuin laki sallisi.

Mutta siis onko parkkihaastetta oikeasti olemassakaan? Eihän tokikaan. Asenne ratkaisee.

Yhden reippaan korttelikierroksen aikana kohtaat mietteet, miten ihmismieli voikin tehdä ongelman asiasta, joka ei ole ollenkaan vaikea.

Ihmisessä luontainen taipumus jäädä ajatusten vangiksi. Tottua tapoihin. Opittuihin sääntöihin. Vaatia asioiden kulkevan rataa, jota on kuljettu ennen. Nähdä ne toimivampina. Helppous ja tuttuus vangitsee.

Miten ihminen menettää niin helposti kykynsä nähdä toisin silmin ja jää kiertämään oman mielensä kehää. Toki kielteisyys voi olla myös opittua. Turhautuminen on kuitenkin loppujen lopuksi tunneälyn heikkoutta. Sitä, että hukkuu lusikalliseen vettä.

Muutokset, keskeytykset, sujuvuuden yllättävät seikat ja oman hallinnan ulkopuolella olevat asiat ovat hyviä sivupeilejä.

Nähdä niistä elämän tämä hetki ja huomata asiat, jotka ovat hyvin. Ei tämän hetken tarvitse kuluttaa sinua. Parkkipaikan kulma on oiva hetki kohdata jotain uutta. Odotit asioiden sujuvan tietyllä tavoin, mutta tämä on parempi juttu.

---