On hetkiä, jolloin kaksi maailmaa kohtaavat keittiön pöydällä.
Ulkona kohoavat palmut, ilma on lämmin ja valo pehmeää, sellaista joka viipyy iholla vielä illallakin. Espanjalainen luonto antaa appelsiineja, sitruunoita, oliiveja ja manteleita – antimia, jotka kasvavat runsaudella ja itsestäänselvyydellä.
Maa tuoksuu kuivalta, mutta elävältä. Kaikki on avointa, aurinkoista, ulospäin suuntautuvaa.
Ja sitten postilähetys saapuu.
Avatessa sisältä paljastui jotakin täysin toisenlaista. Suuri määrä puolukkaa, huolellisesti pakattuna, suoraan Suomesta.
Anopin lähettämänä. Yllätyksenä. Rakkautena, joka oli matkustanut tuhansia kilometrejä.
Puolukka on vaatimaton marja. Se ei huuda, ei koreile. Se kasvaa hiljaa metsänpohjalla, happamana, sitkeänä ja täynnä voimaa.
Suomessa se on arkinen, melkein huomaamaton. Espanjassa taas arvokas ylellisyys – pieniä rasioita, korkeita hintoja, erikoisliikkeiden hyllyillä. Puolukka täällä on lähes eksoottinen ajatus. Sen hinta on moninkymmenkertainen Suomeen verrattuna. Tai Suomessahan saat sen ilmaiseksi metsästäsi.
Keittäessä ensimmäisen kattilallisen, levisi keittiöön tuoksu, joka ei kuulunut tähän ilmastoon. Se oli metsä, syksy, viileä ilma ja sammaloitunut polku.
Yhtäkkiä palmut ikkunan takana tuntuivat katsovan sisään uteliaina.
Luonto kertoo paljon siitä, miten ihmiset elävät ja ajattelevat. Espanjalainen luonto opettaa avoimuutta, nautintoa ja hetkeen tarttumista. Kaikki kypsyy näkyvästi, käsin kosketeltavasti.
Suomalainen luonto taas opettaa kärsivällisyyttä ja luottamusta. Se mikä kasvaa hitaasti ja matalalla, kantaa vahvaa merkitystä.
Puolukat keskellä espanjalaista arkea muistuttivat juurista. Elämä voi kuljettaa toiseen maahan, vaan jokin sisimmässämme tunnistaa yhä lapsuuden tuoksut, muistot, vuodenajat. Ne hiljaiset hetket ja käsien kohmeuden syksyisessä marjametsässä.
Rakkauden. Rakkaat ihmiset.
Kaikkein koskettavinta oli ajatus lähettämisestä. Että appi poimii ja kantaa ja anoppi pakkaa ja lähettää – koska tietävät, että se merkitsee.
Puolukkamättäät ja saavit eivät ole vain marjoja. Ne ovat huolenpitoa, joka ylittää ilmastot, kielet ja etäisyydet.
Palmut ja puolukat eivät ole vastakohtia. Ne kohtasivat keittiössä kuin elämässä. Synnyttivät jotain rikasta ja juurevaa – juuri sellaista, joka maistuu voimakkaalta. Olet osa perhettä, vaikka olet kaukana.
Aika pysähtyi arjen keskellä.
Ei suurena eleenä, vaan hiljaisena kosketuksena sydämessä. Se vahvistaa syvintä turvallisuuden tunnetta. Olet rakastettu.
Oletko kokenut tälläisen muistamisen? Sen kosketuksen ja merkityksen. Sen viestin kuulluksi tulemisesta. Näkemisestä.
Siitä, että joku tuntee sinut tarpeeksi hyvin ymmärtääkseen, mikä merkitsee.
Oletko lähettänyt lahjan, jonka avatessa tapahtuu jotakin sisäistä. Sydän pehmenee. Ja ehkä samalla muistamme itsekin, kuinka paljon voimaa onkaan pienessä, harkitussa teossa.
Rakkaus liikkuu arjessa usein juuri näin – vaatimattomasti, mutta syvästi tehden ihmeitä.
Ehkä kauneinta on se, että tällainen muistaminen jää elämään. Puolukkamätäs asettuu sisimpäämme kuin lempeä merkki.
Ja se kantaa.
- Hiljentyminen ja levollisuus
- Ihmissuhteet ja rajat
- Luovuuden ilo
- Tietoisuus ja voima
- Toivo ja elämänjano
- Tunnemaailman tasapaino
- Unelmat ja ihmeet
