Tiedätkö sen hetken, kun keskustelu menee paatokselliseksi, tai jonkun puhe paasaukseksi. Sellaista saarnaavaa, jossa olet hänen uskomustensa kohde. Kuin hän tietäisi kaiken ja hänellä olisi kaikki vastaukset. Alat miettiä, miksi ajattelet ja koet hyvin eri tavalla kuin hän. Koet sääliä hänen oikeassa olemistaan kohtaan.

Onhan hieno asia, että olemme jossain asiassa oikeassa ja pystymme siten edistämään kyseistä asiaa. Halu olla oikeassa on kuitenkin kivi ja pari kengässä. Se on iso rasite. Oikeastaan se on pahuutta. Kun halu aitoon keskusteluun on hävinnyt, lisääntyy tahallinen väärinymmärtäminen.

Ja lopulta yhteys katkeaa.

Olen Pohjanmaalta ja siellä oikeassa olemiselle on omat opetuksensa ja lie geeninsäkin.

Olla-verbin taivutus pohjalaasittaan: Moon oikias, soot vääräs, soon kans vääräs. Moomma oikias, tootta vääräs, noon aivam mettäs! 

Olemme varmaan kaikki, ainakin vähän pohjalaisia jossain kohden. Jokaisella meistä oikeus tuntea ja kokea. Lupa omiin näkemyksiin, mielipiteisiin, mieltymyksiin, tottumuksiin. Sananvapauskin meillä vielä on. Paatoksellisen ihmisen kanssa kuitenkin koet ettei näin taidakaan olla.

Hengittäminenkin hänen lähellään on raskasta. Opit, asiat ja viisaudet menevät ihmisen edelle. Kohtaamista ei synny.

Yksi tapa nähdä laajemmalle on sulkea silmät ja kuunnella. Paatos ei siihen kykene. Sen asenne on este yhteyden muodostumiselle, saati harmoniselle rakkaudelle.

Väärässä olemisen taito se, mitä tulisi harjoittaa enemmän. Luoda erehtymistä ja epäonnistumista hyväksyvää tilaa. Se on pehmeää ja sieltä kasvaa jotakin uutta ja kaunista. Sieltä nousevat ihmeet ja aitous. Se on päätös.

Kaunein lahja, jonka voimme toiselle antaa, on huomiomme. –Thich Nhat Hanh-

---