Mitä sana “oodi” tarkoittaa sinulle? Eikö jotakin ylentävää, ylistävää runoa tai laulua, joka usein on omistettu jollekin tärkeälle henkilölle, idealle tai ilmiölle.
Antiikin Kreikassa oodi oli runomuoto, jolla ylistettiin sankareita tai suuria tekoja. Myöhemmin oodeja kirjoittivat monet klassiset runoilijat, kuten Horatius ja Pindaros, ja niiden kautta ilmaistiin kunnioitusta, kauneutta ja korkeita ajatuksia.
Pääsin vasta nyt tutustumaan Helsingin Oodiin, joka sijaitsee eduskuntataloa vastapäätä. Kansalaisten tilaan, joka huokuu ihmeitä.
Keskuskirjasto on arkkitehtuurinen mestariteos. Se on avoin tila ajatuksille, kohtaamisille, leikille, oppimiselle, kulttuurille ja unelmille täynnä yllätyksiä. Niin upea ja kunnioitusta herättävä.
En ollut tiennyt, että kirjasto voi olla uusi ulottuvuus arkeen.
Oodi on paikka, jossa yhdistyvät kirjasto, työtila, toimistot, elokuvateatteri, kahvila, ompelimo, 3D-tulostimet, soittimet ja jopa keittiö. Se ei ole vain kirjojen koti – vaan ihmisten talo, jossa voi lainata kaikkia arjen osa-alueita koskettavaa.
Miten ekologista ja viisasta. Tasavertaisuutta ja elämää luovaa.
Arkkitehtuuriltaankin Oodi on lämpimän moderni ja rakennettu ekologisesti.
Kun seisot keskellä Oodia, kuulet kuinka se ei ylistä vain menneitä eikä vain kiitä tulevaisuutta, vaan se kutsuu sinut mukaan luomaan uutta juuri tänään.
Pysähdythän miettimään.
Kenelle sinun elämäsi on oodi? Kenen kunniaksi se on omistettu? Ketä sinun arkesi ylistää? Mitä kestävää ja pysyvää tämä päivä saa vahvistaa?
Jotain, mikä ei valita, eikä tuhoa. Ei etsi omaansa eikä muistele mennyttä pahaa.
On hyvä pysähtyä kiittämään.
Ei siksi, että kaikki olisi täydellistä, vaan siksi, että kaikki on totta.
Elämä ei ole virheetön, mutta se on ihme.
Suuri ihme.
Yksittäinen hetki, jossa kaikki voi muuttua.
Se ansaitsee tulla nähdyksi, kuulluksi, ylistetyksi.
Oi elämä,
sinä heräät aamun hiljaisessa valossa,
etkä vaadi muuta kuin että kuljemme kanssasi.
Sinä kätket naurun poskelle ja kyyneleet katseesi taakse.
Sinä olet arki, juhla, tauko ja tanssi,
leipä pöydällä ja sade kengissä.
Oi elämä,
sinä et lupaa helppoa, mutta annat aina mahdollisuuden.
Et koskaan pysähdy, mutta annat meidän levätä.
Sinussa asuu kaikki: syntymä ja kuolema, pelko ja rakkaus,
katselija ja kulkija.
Sinä olet aamu, joka ei unohda iltaa.
Syke, joka ei kysy kelloa.
Matka, jonka määränpää on itse matka.
-Pihlajakeinu
Kuvat: Wikimedia commons
- Hiljentyminen ja levollisuus
- Ihmissuhteet ja rajat
- Luovuuden ilo
- Tietoisuus ja voima
- Toivo ja elämänjano
- Tunnemaailman tasapaino
- Unelmat ja ihmeet
