Kuten tuhansia vuosia sitten, oliivin viljely on edelleen tärkein elinkeino Välimeren maissa. Maailman suurimpana oliiviöljyn tuottajamaana Espanjan osuus koko maailman tuotannosta on kuulema yli 34 %. Tämä Andalucian alue on siinä merkittävin lähes 40 000 hehtaarin oliivilehtoineen ja öljynpuristimoineen. Kuulin, että suosituimmat oliiviöljyt tällä alueella ovat Sierra de Cazorla ja Puerta de las Villas.

Oliivien poimiminen ja öljyn puristaminen on ikivanha taito, johon minäkin halusin päästä tutustumaan. Espanjassa viljellään yli 260 erilaista oliivilajiketta ja oliivien viljelyn käsityötaito menee yhä paljolti suvussa.

Ikuinen oliivipuu, elämänpuuksi kutsuttu. Sen juuret ovat yhä tiukemmin takertuneet auringon paahtamaan hiekkaan. Käppyrärunkoinen, muhkurainen puuvanhus on kokenut pitkän elämänsä aikana kuivuutta ja tulvia sekä lukemattomien ihmispolvien loistojen ja rappioiden aikoja.

Vasta kymmen vuoden iässä oliivipuu alkaa tuottaa satoa, ja tuottaa sitä erityisesti vasta 50-70-vuotiaana, mutta vielä monta sataa vuotta vanhanakin. Silloin sen tulee tosin suostua leikkauksiin ja varttamiseen. Karsimalla oikein ja varttamalla nuoria versoja vanhan puun runkoon, se on vielä vanhanakin vihanta.

– Näinhän on ihmiselämänkin ohjeet ! Riemastun ja jään miettimään.

Vanhimpien, elossa olevien oliivipuiden on arveltu itäneen jo ajanlaskumme alkuaikoina. Jerusalemin Öljymäellä kasvavien oliivipuiden kerrotaan olevan samoja, jotka mainitaan Raamatun Uuden Testamentin kertomuksissa. Öljymäen oliivilehdossa on käyskennelty kiireettä, istahdettu rukoilemaan ja hiljaisesti ystävän kanssa keskustelemaan.

Siellä historian Jeesus vietti monet yönsä. Siellä hän myös itki ihmisten kohtaloita. Siellä olivat nuo puut näkemässä pääsiäisen tapahtumat. Tuonne oliivilehtoon, Öljymäelle, kokoontuivat Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen hän ja ystävänsä. Sen korkeimmalla tasanteella hän myös hyvästeli heidät. Näin kerrotaan.

Oliivilehtoja on aina arvostettu ja pidetty erityisenä elämänlähteenä. Jopa niin, että oliivipuun kaataminen oli rikos, joka tuli maksaa hengellään. Tämä nestemäinen kulta oli arvokasta kauppatavaraa ja rikkauden lähde aikanaan kreikkalaisille ja foinikialaisille.

Olihan niin, että kreikkalaisten olympialaisten urheilijat voitelivat vartalonsa oliiviöljyllä ennen taistoa. Voittaja kruunattiin lopulta oliivinlehväseppeleellä ja vielä palkittiin ruukullisella öljyä.

Arabienkin sananlasku sanoo; “Istuta oliivipuu, niin et koskaan näe nälkää”.

Aamuaurinko oli noussut jo korkealle, kun oliivipuun alle levitetään kangas. Oliivit riivitään haravalla ja kepillä alas. Kun puu on poimittu tyhjäksi, oliivit kerätään laatikoihin. Päivän päätteeksi ne viedään puristamoon.

Käsityönä. Edelleen. Antaen aikaa ja huomioiden jokainen puu poimitaan erikseen kuin vuosituhansia sitten. Tuntuu käsittämättömältä, ettei tähän ole keksitty teknologiaa avuksi. Puita on satoja, tuhansia.

Oliivit poimitaan aina hyvällä säällä. Ihmettelen ohjetta, sillä täällähän on aina hyvä sää suomalaisen mielestä! 🙂 Oliivien sadonkorjuu alkaa lokakuussa ja päättyy joulu-tammikuussa. Öljyn makuun ja öljypitoisuuteen vaikuttavat lajikkeen lisäksi aina sadonkorjuun ajankohta. 

Vihreä on oliivin raaempi versio. Sen väri muuttuu pikkuhiljaa tummemmaksi kypsyessään puussa. Mustaa oliivia ei luonnossa ole. Opin, että kaupassa myytävät mustat oliivit ovat siis kemiallisesti käsitelty ja värjättyjä!

Pehmeä, voimakas, kirpeän pistävä vai hedelmäinen?

Oliiviöljy saa makunsa lajikkeesta, maaperästä, ilmastosta ja siitä, miten sitä on käsitelty. Mietin, olenko ennen saanut edes maistaa erimakuisia oliiveja. Purkista ostettuina niissä on aina ollut tietty sama vivahde.

Ensimmäisestä hienovaraisesta kylmäpuristamisesta saadaan hedelmälihasta irtoava, kaikkein laadukkain öljy, neitsytöljy. Se on usein vihertävää.

Toisessa puristuksessa koko marja murskataan, jolloin öljyä irtoaa myös kivestä.

Viimeisen puristuksen tehoa lisätään lämmittämällä oliivimassaa. Tästä lämpöpuristuksesta saatavaa öljyä käytetään vain teollisuudessa. Jäljelle jäävää oliivimassaa ei heitetä menemään, vaan se käytetään eläinten rehuksi tai polttoaineena.

Olen vakuuttunut, että luonto sekä luonnon omat aineet ja tarjonta on ihmiselle aina parasta verrattuna tehdasvalmisteisiin, lannoitettuihin, tehokäsiteltyihin. Silti hämmästyin oliiviöljyn moninaisista terveysvaikutuksista. Se tuo hyvinvointia iholle, hiuksille, sisäelimille.

Se on tutkitusti luonnon oma lääke myös tulehduksia ja sairauksia vastaan. Kertovat, että jo 50 millilitraa ekstraneitsytoliiviöljyä, sen sisältämällä oleokantaalilla, on sama vaikutus kuin 10 prosentilla aikuisen tulehduskipulääkettä, ibuprofeenia.

Verenpaine, verisuonitaudit, verenkiertohäiriöt aivoissa, sydäntaudit, metabolinen oireyhtymä, diabetes, ruoansulatusvaivat, akne, muistisairaudet, nivelreuma ja muut on todettu estyvän neitsytoliiviöljyn avulla. Näistä ei Välimeren kansat kärsi – liekö juuri tämä kultainen öljy suurimpana salaisuutena.

Espanjalaiset kuluttavat oliiviöljyä vuosittain yli 10 kg per henkilö. Etsin tietoa vertailuksi Pohjolasta. Suomessa vastaava kulutus on 0,5 kg.

Täällä eletään myös pisimpään ja terveempänä kuin muualla Euroopassa. Sen olen kuullut jo kymmeniä kertoja. Valon ja lämmön vahvistava vaikutus kera rennon elämän tavan sekä lisukkeena neitsytoliiviöljy ja terveellinen välimerellinen ruoka! Alan vakuuttua tästä.

Heti piti kokeilla laittaa öljyä muutama teelusikallinen shampoon ja hoitoaineen sekaan. Kosteuttavan ja pehmentävän vaikutuksen tunnet. Ja miten pehmoiset kädet ja jalkapohjat saatkaan, kun sekoitat oliiviöljyä, hunajaa ja ruskeaa sokeria kuorintavoiteeksi ja hellästi hierot ihoa. Öljyn skvalaanipitoisuus edistää solujen uudistumista ja myös korjaa arpia sekä hoitaa ihottumia. Ihana oliivi!

Oliiviöljyn sopii erityisesti ruuan valmistukseen, mutta kivasti myös munkkien ja lättyjen paistamiseen sekä pullan ja kakun tekoon. Näitä täytyy kokeilla.

Salaisella reseptillä valmistetut maustetut oliiviöljyt hurmasivat nyt keittiöni. Erityisesti chili-oliiviöljy. Siihen on kiva dipata leipää, vihmoa salaatti ja marinoida liha.

Oliivilehdon sijasta kaupassa ollessa ei pidä innostua huolimattomasti! On nimittäin tärkeää katsoa pullon tummuus ja merkinnät ja testata sen maku sekä tuoksu, sillä väärennösöljyjä on paljon markkinoilla. Oliiviöljy kun on maailman väärennetyin elintarvike ja valtavien myyntimääriensä vuoksi ruokahuijareille yksi tuottoisimmista tulonlähteistä, kertovat.

Hyvä oliiviöljy maistuu suussa karvaalta, hiukan pisteliäältäkin. Tuore hyvä öljy kutkuttelee kurkunpäätä ja tuntuu hiukan pienenenä kihelmöintinä. Laadukkaan oliiviöljyn tuoksu on vehreän hedelmäinen, jopa vastaleikatun ruohon tuoksua vähän mukaileva ja se on paksuhkoa.

Minusta taisi tulla oliivilehtojen kannattaja ja oliiviöljyn käyttäjä. Uskon sen terveeksitekevään elämänvoimaan kaikissa muodoissaan. Nyt vain täytyy löytää aitoa, ei lantrattua öljyä.

Elämänvoimaa.

Elämänälkä. Sehän on terveyden merkki.

Voimakas kokemisen halu; uteliaisuutta ja unelmointia.

Keltaista elämän väriä pukien ylle, kuin valoa, kultaista öljyä, joka poistaa huolet ja mietteet, vapauttaa onnellisuutta ja vahvistaa tyytyväisyyttä. Ja vihreää elämän ylle kuin tiivistettyä tuoretta kevättä, uudestisyntymistä ja elinvoimaisuutta. Se kasvaa rauhaa, kuin oliivipuun lehvät.

Mutta jos viimeinen puserrus tuntuu sietämättömälle. Mitä jos elämänväreinä ovat vain harmaa ja musta. Ja valheet, ettei elämällä ole enää mitään uutta tarjottavaa. Kaikki on käppyräistä ja kuolevan näköistä, kuin vanha puunrunko. Miten herättää luovuttaneessa sydämessä tämä elämännälkä? Elämänvalo. Tämä toiveikas ilo.

Monien kohdalla tarvitaan oikeasti ihme, jotta mitäänsanomattomaksi tyhjyydeksi muuttunut elämä, jossa millään ei ole mitään väliä, muuttuu taas terveeksi, nautittavaksi ja intohimoiseksi. Ihme tapahtui minullekin aikanaan – muuten en kirjoittelisi tässä. Ja juuri siksi kirjoittelen tässä.

Viisaus on elämän puu niille, jotka siihen tarttuvat. Ja oliivilehto, elämänpuuksi kutsuttu, sitoo maan ja taivaan yhteen. Kiivetään yhdessä sinne. Tarrataan kiinni oksiin voimalla ja sinnikkyydellä. Pidetään kiinni, kun latvustossa tuulee ja maa on polttava astua. Tavoitetaan jälleen nauru ja hersyvä hilpeys. Yhdessä. Sinä ja minä.

Voimme olla toisillemme elämän mahdollistajia. Kasvun kannattelijoita. Lievittäjiä ja lohduttajia. Toivon tukijoita.

Me voimme lähteä yhdessä Öljymäelle. Ja kertoa myös hiljaa oliivilehdon katveessa toisillemme, mitkä oksat eivät kanna.

Autan sinua painamaan juuret yhä tiukemmin auringon paahtamaan hiekkaan. Käppyrärunkoinen, muhkurainen on muoto, vaan lähde on salaisuutemme tuottaa vielä elämää.

---