Espanjan Costa del Solin alueella sijaitsevan Fuengirolan kaupungin halki virtaa vuorilta muodostuva joki.
Joki tunnetaan kansan keskuudessa nimillä Alaminos ja yläjuoksulla nimellä Pass. Ikivanhalta nimeltään joki on Gomenaro. Muinaisina aikoina itse Fuengirolan kaupungin nimi oli Suel ja sittemmin Suhayl ja varhaiskeskiajalla roomalaisten nimeämänä Font-Jirolaksi.
Nyt kaupungin virkaatekevät ovat aloittaneet hankkeen muistuttaa väkeä vanhoista nimistä ja niiden tarinoista tukien näin asukkaiden identiteettiä. Jopa puhetta on joen vanhan nimen palauttamisestakin.
Joki, kuin elämä se virtaa.
Rauhallisena ja puhtaana se on kaunista, hyvää. Voit puhdistautua ja voit iloita. Likaisena se tuo huolia. Kuivana kuvastaa se puutetta ja on kurjaa katsella.
Fuengirolan joessa ei ole virrannut vettä kolmeen vuoteen, ehkä viiteen. On ollut historian kuivimpia vuosia.
Yksi joen tärkeimmistä sivujoista on Ojen, joka muodostaa suuren jokiverkoston sekä valuma-alueen. Sen alueet on julistettu erityissuojelualueeksi.
Fuengirola-joella on kuulemma ikään kuin oma hallinto sen hiljaisilla osilla. Joki virtaa vesijärjestelmäalueen läpi, jossa rankkasateet otetaan talteen ja ne kuljetetaan koskijärjestelmän läpi.
Rankkasateita on joskus, toisinaan, harvoin. Silloin kun on, tulee tulvia ja joki vyöryy kaupungissa kotien kellareihin.
Nyt satoi vettä. Rankasti. Ja joki tulvi.
Tulvilla on voimansa. Kuin yhden ajanjakson päättymisen ja uuden alkamisen symboli. Tulva vapauttaa ja tuo elämää. Se auttaa monin paikoin elävöittämään maata.
Olemisella uusi merkitys.
Rankkasateen ja tulvan viesti sama kuin anteeksiannon. Uudistuminen. Se pyyhkäisee kaiken vanhan pois. Tulva vie sydämen piilopaikat mennessään.
Valtavien vesien tulva kaataa voimallaan kaiken ihmisen luoman lakoon.
Joella on suuntansa vain silloin, kun siinä virtaa vettä.
Tulvien keskellä ihana kaupunki kohoaa viljavan laakson yläpuolella. Ja lupaus.
Lupaus siitä, että hänen rakkautensa ei ole muuttunut.
