Saimme mahdollisuuden ajella autolla Nerjaan. Muutoinhan liikumme kaikkialla moottoripyörällämme. Autolla on haastavampaa löytää parkkipaikkoja Espanjassa, mutta auto on mukavampi tapa silloin, kun ei halua pukea ajovaatetta illan viileydelle.

Nerja on kaunis pieni kaupunki Andalusiassa. Nimi muuntuu sanasta “naricha”, joka tarkoittaa runsasta ja kosteaa kevättä. Alue onkin rehevää ja hedelmällistä oliiviviljelmien, avokadojen ja mangojen aluetta kera kalastuksen. Vielä ei ole kevät, mutta vehreys näkyy täällä läpi vuoden.

Lähdimme katsomaan Euroopan suurimpiin ja hienompiin kuuluvaa tippukiviluolaa. Luolasta on löydetty luolamaalauksia, jotka kertovat elämästä kymmeniä tuhansia vuosia ennen ajanlaskumme alkua. Jonkun laskelmien mukaan luolat ovat yli 5 miljoonaa vuotta vanhoja.

Luolat löytyivät tosin vasta vuonna 1959, kun pieni poika jahtasi lähistöllä lepakoita. Nyt tämä poika on jo iäkäs ja saa eläkkeensä luolan turistituloista, meille kerrotaan.

Kävellessä luolan uumenissa näkymä salpaa ajatukset ja mykistää mielen mahtavuudellaan. Kuunnellessa kuinka yli 20 metriä korkeat kivipylväät ovat muodostuneet ja miten erikoista taidetta luonto tekee, on myönnettävä oma pienuutensa ja viisautensa mitättömyys.

Cueva de Nerja – luolan hämärässä otat askeleen ja seisahdut. Askeleen edemmäs ja taas lumoudut. Aika pysähtyy ja unohdat kaiken muun. Olet syvällä kallion uumenissa. Olet syvällä ajatuksissasi.

Luola saa sinut yhtäkkiä muistamaan Platonin kertomuksen luolasta. Hän kertoi vertauksen jo 500 eKr. ja kuinka se onkaan kulkenut meidän päiviin saakka.

Muistanet. Siinä ihmiset ovat luolassa näkemättä koskaan päivänvaloa. He kyllä näkevät valon luomat varjot, joita muodostuu luolan seinille nuotiosta. He jopa uskovat noiden varjojen puhuvan. Niissä on viestinsä. Se on heidän totuus ja ainoa todellisuus, jonka he tuntevat. Siinä heidän elämänpiirinsä ja elämänsä.

Yhden ihmisen katsoessa tuleen, se sokaisee hänen silmänsä. Hänestä tuo valo tuntuu epätodellisemmalta kuin se mitä hän juuri hetki sitten on pitänyt ainoana totuutenaan. Pian hän pääsee myös ulos luolasta ja näkee ensikertaa auringonvalon.

Sokaistuna sen kirkkaudesta hän ei ensin näe mitään. Vähitellen hän kykenee näkemään tummia hahmoja kuten varjoja, ja sitten kirkkaampia ja kirkkaampia asioita. Viimeisenä hän kykenee näkemään itse auringon ja oppii, että se tarjoaa vuodenajat ja vuosien vaihtelut. Että tuo kirkkaus on kaiken näkyvän yläpuolella ja on jollakin tavalla kaiken hänen näkemänsä syy.

Näin valaistuneena hän haluaa epäilemättä palata heti luolaan kertomaan muillekin tästä mahdollisuudesta nähdä ja kokea elämää uudella tavalla. Ongelma on kuitenkin siinä, että muut eivät halua lähteä tai eivät usko häntä.

Luolaan takaisin palaaminen vaatii, että hänen omat silmänsä tottuvat taas sen hämärään valaistukseen. Jonkun aikaa hän näkisi huonommin. Hän ei kykenisi havaitsemaan luolassa heijastuvia varjoja niin kuin toverinsa, ennen kuin hän taas tottuisi siihen tapaan.

Tästä syystä hän joutuisi kokea itsensä halveksutuksi, jopa naurunalaiseksi. Ja tämä taasen vahvistaisi muiden luolassa elelevien vastustelua lähteä luolasta pois.

Muistamme, mitä Platon tarkoitti tällä vertauksella.

Luola on näkyvä maailmamme, kuin ajatustemme vankila. Siellä palava tuli on vain kajoa auringonvalosta, jonka tulisi sytyttää toivomme nähdä syvemmin elämäämme. Ja ulos tai ylös luolasta kiipeäminen sekä ylhäällä avautuvien näkymien katseleminen auringonvalossa kuvastaa sielun kohoamista johonkin olemassa olevaan ja tavoitettavaan toiseen maailmaan.

Ja tuossa tavoitettavissa olevassa maailmassa on nähtävissä hyvä idea. Kun sen on kerran nähnyt, on pakko todeta, että se on kaikissa asioissa kaiken oikean ja hyvän aiheuttaja. Se, mikä synnyttää valon. Se kirkkaus, joka näyttää totuuden. Ja totuuden voi löytää vain luolan ulkopuolelle lähtemällä.

Platon opetti, kuinka on ymmärrettävä olevan erilaisia instituutioita, auktoriteetteja, käsityksiä ja teorioita, jotka vaikuttavat siihen, miten näemme maailmamme. Hän halusi meidän käsittävän, että näiden rajoitusten näkeminen auttaa siirtymään niiden tuolle puolen.

Mutta moni elää tuolla “inhimillisessä surkeudessa”. Siellä luolassa, jossa on valittu ja vallitseva ajattelutapa. Luolasta lähtenyt joutunee taistelemaan niitä käsityksiä vastaan, joita näistä asioista on sellaisilla, jotka eivät ole itse oikeudenmukaisuutta ikinä nähneetkään.

Miten viisas Platon olikaan.

Otat askelia luolasta kohden uloskäyntiä. Mieleen palautuu luolahetkiä omasta arjestasi. Valaistumisia.

Yhtäkkiä sydämesi muistuttaa sinua myös siitä, kuinka puolisosi vetäytyi omaan “luolaansa”. Juuri kun olisi ollut hyvä aika keskustella asioista, katsoa tilanteita uudella tavalla. Hän koki turhauttavana keskustella kokemuksista tai tunnetiloista, sillä hän oli voimaton ratkaisemaan tilannetta. Ja hän vetäytyi omiin oloihinsa.

Odotit ja odotit kuin ulkopuolisena, milloin hän tulisi ulos “luolastaan”.

Mutta luolassa ajantaju katoaa. Noissa hämärissä onkaloissa asioiden rajat vetäytyvät varjoihin. Vetäytyminen, kommunikaation puute, asioiden käsittelemättömyys ja pakeneminen luovat vain varjoja, jotka alkavat jopa puhua.

Hiljaisuus tappaa suhteen. Ja niin tahtoo tehdä pimeät luolatkin, oli ne sitten kuinka houkuttelevia tai turvallisia tahansa.

Astut ulos tippukiviluolasta raikkaaseen meri-ilmaan ja auringon valoon sekä lämpöön.

Ja muistat sen hetken, kun ensi kerran näit valonkajoa pimeän reitin päässä. Miten kaikki muuttui. Miten riemuissasi olit.

Se toivo – oli mahdollista nähdä asiat eri tavalla.

Ja valo – kuin uusin silmin avautui elämä eteesi.

Voisi sanoa, että Nerjan neuvokas puoli oli juuri nuo luolan loukot. Miten tärkeää onkaan mielen sopukoihin heijastaa valoa. Sisimmän piilopaikkoihin tuoda totuutta. Ja aina tarttua rohkeasti uusiin näkymiin!

Luolan mykistävien nähtävyyksien ja tarinoiden jälkeen oli suloista kävellä ulkona auringonvalossa Euroopan parvekkeella. Balcón de Europa on kaunis rantabulevardi kahviloineen, jäätelöbaareineen ja ravintoloineen Nerjan vanhan kaupungin siivessä. Sen päässä kurottautuu parvekkeen muotoinen rakennelma kohden turkoosinkirkasta Välimerta. Paikalta on upeat, korkeat näköalat.

Huikea on Nerjan vuorien välissä Águilan akveduktikin, toiselta nimeltään Águilan silta. Se on peräisin 1800-luvulta. Nämä sillan kaltaiset rakennelmat on tehty veden liikuttamiseen painovoiman avulla. Águilan akveduktissa on neljä kerrosta ja se on edelleen käytössä.

Nerjalla on monia neuvokkaita puolia.

PS. Vastaava todella vanha roomalaisten rakentama akvedukti herätti ajatuksia Ranskassa ajellessamme. Postaus niistä maisemista löytyy täältä; https://pihlajakeinu.com/savyeroja-5-2/

PPS. Nerjassa on viisi upeaa turkoosinväristä pientä rantaa. Ne jo pelkästään ovat riittävän ihana syy lähteä Nerjaan. Upea Rio Chillar kutsuisi myös, mutta tällä kertaa tuo kanjonilla patikointi jäi välistä.

---