Olimme jälleen ajelemassa Etelä-Eurooppaa kohden. Useita ajatuksia matkalla kirjoittelin, mutta ne tulevat myöhemmin ehkä tänne blogiin – Tämä keinu täynnä matkalla tarttuneita, syntyneitä ja kasvaneita ajatuksia.
Nyt olemme jo Espanjassa, Murciassa.
Murcia on ehkä yksi Espanjan aliarvostetuimmista alueista. Se ei kilpaile Barcelonan sykkeen tai Andalusian flamencoromantiikan kanssa. Se ei yritä olla mitään muuta kuin mitä se on – ja siinä piilee sen voima.
Murcian historia ulottuu syvälle menneisyyteen. Alue on ollut iberialaisten, roomalaisten ja erityisesti arabien asuttama.
Arabivallan perintöä näkyy kastelujärjestelmissä, arkkitehtuurissa ja tavassa, jolla maa ja vesi kohdataan. Segura-joki ei ole vain joki – se on elämänlanka, joka on mahdollistanut koko alueen kukoistuksen keskellä rutikuivaa maisemaa.
Murcia tunnetaan myös nimellä Espanjan puutarha. Se ei ole sattumaa, vaan vuosisatojen yhteistyön tulos. Muutoin tämä olisi vain kuollutta ja karua aluetta.
Yksinkertaisuus ja yhteisölliset perinteet eivät ole esityksiä matkailijoille. Pitkät lounaat, myöhäiset illalliset ja spontaanit keskustelut aukioilla ovat sen sijaan osa tätä.
Elämä tapahtuu ulkona.
Ihmiset eivät kiirehdi sisälle, vaan jäävät juttelemaan.
Murcia muistuttaa erityisesti siitä, että yhteys toisiin on tärkeämpää kuin aikataulut tai suunnitelmat. Kuinka pidänkään juuri tästä.
Murcialaisten sanotaan olevan suorapuheisia, lämpimiä ja maanläheisiä. Vieraanvaraisuus ei ole kohteliaisuus, vaan oletusarvo. Ihmiset puhuvat suuresti käsillään, nauravat helposti ja ottavat sinut mukaan hetkeen, vaikkeivät tunne sinua.
Matkailijana tunnet tämän nopeasti: et ole vain ohikulkija, vaan osa tätä hetkeä.
Murcialainen keittiö on yksinkertaista ja rehellistä. Zarangollo, caldero ja tuoreet sitrushedelmät kertovat alueesta.
Caldero on riisipohjainen kalapata, joka keitetään kalaliemessä ja tarjoillaan kalan kanssa. Zarangollo on perinteinen kasvisruoka, joka valmistetaan kesäkurpitsasta, sipulista ja kananmunasta, joskus perunasta. Ateria kertoo siitä, miten vähästä tehdään ravitsevaa.
Ruoka ei ole trendikästä, ei edes kauniisti esille laitettua, mutta kaikki sen ympärillä on merkityksellistä. Se on sidoksissa maahan, vuodenaikoihin ja perinteisiin.
Murciassa opit arvostamaan hitautta. Yksinkertaisempaan rytmiin sinut kutsutaan. Murcia ei kuitenkaan muuta sinua äänekkäästi – se muuttaa sinua huomaamatta.
Pyhyys ei ole vain varjoisalla aukiolla, jossa vanhat miehet keskustelevat hitaasti. Se on aamun valossa sitruunapuun lehdillä ja kuumuudessa, joka pakottaa antautumaan hetkelle.
Matkailijana muistutus tarttuu sinuun. Et ole matkalla vain uuteen paikkaan – olet matkalla lähemmäs itseäsi. Hengellisyys ei ole sanoja tai uskomuksia. Se on kykyä olla tässä, läsnä ja kohdaten.
Murcian karu maisema, kuivuus ja aurinko opettavat hyväksymistä. Kaikki ei kasva helposti, mutta se mikä kasvaa, kasvaa syvästi.
Ja kasvu vaatii joskus niukkuutta, hiljaisuutta ja kärsivällisyyttä. Luonto ei lupaa mukavuutta, mutta se tarjoaa totuuden.
Murcia muistuttaa, että ihmiset kuuluvat yhteen. Että tarvitsemme luottamusta elämään sellaisena kuin se on. Että juuri yhdessä voidaan kokea riemua. Ja yhdessä tarkoittaa, että laitamme omat intressimme palvelemaan toisiamme.
Murcia jää mieleen kuvina.
Se jää kehoon tunteena.
- Hiljentyminen ja levollisuus
- Ihmissuhteet ja rajat
- Luovuuden ilo
- Tietoisuus ja voima
- Toivo ja elämänjano
- Tunnemaailman tasapaino
- Unelmat ja ihmeet
