Jos näemme vain osasia elämästä ja eriytämme asioita liikaa toisistaan, sydämemme on kiinni ihmeiden syvyydeltä. Tämän vapauttavan totuuden löytäessä kiitollisuuden voima tulee arkeen.
Aloitan tänään uuden seikkailun kanssasi; blogini. Ja evääksi itselleni ja sinulle jaan heti ensimmäisessä rampissa tämän kirpeän ja silti makoisan tarinan.
Nuorukainen kertoi mummilleen, kuinka kaikki tuntui menevän pieleen ja olevan niin kovin takkuista hänen arjessaan ja elämässään. Mummi oli juuri itse leipomassa kakkua. Hän kyseli, tahtoisiko nuorukainen maistiaista.
Tottakai! Leipomisen maku kiehtoo aina. Taikina on melkeinpä parempaa kuin valmis kakku.
– Tässä sinulle vähän ruokaöljyä, sanoo mummi.
– Yäk! vastaa nuorukainen.
– Entäs pari raakaa kanamunaa? kyselee mummi.
– Aika inhottavaa, kuuluu vastaus.
– Haluaisitko mieluummin sitten jauhoja tai leivinpulveria?
– Mikä sinua vaivaa mummi? ihmettelee nuorukainen.
– Nii-in! Nämä kaikki näyttävät ja maistuvat pahoilta yksinään, mutta kun ne laitetaan oikealla tavalla yhteen, tulee niistä ihanan herkullinen kakku. Samaten on elämässä.
Monesti ihmettelemme, miksi asiat ovat niin kuin ne ovat ja miksi meidän on kestettävä niin pahoja makuja, hankalia hetkiä. Kuitenkin, kun kaikki asiat loksahtavat paikalleen, ne vaikuttaa aina parhain päin. Meillä on siis oltava vain luottamusta ja niistä syntyy jotain suurenmoista, mummi opetti nuorukaistaan. “
Tämän tarinan alkuperää ja kirjoittaa en tiedä, enkä löytänyt. Tämä blogi on kuin samaa tarinaa – tuon nuorukaisen kipuilun, väsymisen, pettymysten ja toivottomuuden läpikäyneenä. Kirjoitan ihmisyydestä. Ihmeistä elämässä. Jos näemme vain osasia elämästä ja eriytämme asioita liikaa toisistaan, ei sydämemme ole auki. Vapauttavan totuuden löytäessäsi saa kiitollisuuden voiman ja ihmeiden syvyyden arkeen.
Elämä on suurempi kuin minkä nyt tunnet. Siksi sisimpäni kehottaa sinua täynnä uteliaisuutta sinnikkäästi sitoutumaan elämään. Ei, en kehota sinua alistumaan mihinkään huonoon, vaan katsomaan ainesosia uudelleen.
Elämä on selittämättömän ihana ja voimakas seikkailu. Hellittämätön on palo ottaa vastaan niitä aineksia, jotka on tarkoitettu tähän kakkuun.
Pihlajakeinu on tarinaani sinulle unelmista ja ihmeistä elämässä. Elämä on enemmän!
Ihana, kun viivähdät keinussani hetkisen.
Tässä tämä pirtsakka syyskakkuresepti tunnelmaa tuomaan syksyiseen iltaasi.
Mummin pihlajanmarjakakku
150 g rasvaa; voita tai margariinia
2 dl sokeria
2 munaa
3 1/2 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl inkivääriä ja 1 tl kanelia
2 tl vaniljasokeria
2 dl pihlajanmarjasosetta
Halutessasi voit lisätä rusinoita joukkoon.
Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää munat yksitellen hyvin vatkaten. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan pihlajanmarjasoseen kanssa. Kaada taikina hyvin voideltuun ja jauhotettuun vuokaan. Paista 175°C:ssa noin 1 tunti.
Kuorruta tomusokerikuorrutteella
Sekoitetaan 2 dl tomusokeria ja 1-2rkl vettä, kunnes kuorrute on sopivan sakeaa: ei tipu kulhosta, mutta on notkeaa. Halutessasi tiputa oranssia elintarvikeväriä joukkoon pisara tai kaksi. Jos kuorrutuksesta tulee vahingossa liian löysää, lisää tomusokeria. Levitä kuorrute lastalla tai veitsellä ja anna kovettua vartin verran.
Koristele pihlajanmarjoilla ja lehdillä.
PS. Pihlajanmarjoja voi kivasti pakastaa, mutta myös kuivattaa. Hyvää hienonnettuna leivontaan ja juomiin.
