Siinä se oli. Oli ollut vuosikymmeniä.Hiljaisuuden ympäröimänä, muiden unohtuneiden esineiden joukossa.
Vanha pinnatuoli.
Se ei ollut muodikas. Maali oli lohkeillut. Yksi pinna poikki. Yksi jalkakin oli hieman vinossa. Mutta jokin siinä kutsui minua – ehkä sen kertoma hiljainen tarina.
Puhdistin, hioin, liimasin, maalasin. En halunnut tehdä siitä uutta. Halusin antaa sen olla vanha, mutta ehjä.
Halusin säilyttää ne jäljet, jotka kertoivat tarinaa.
Kuinka monta kertaa sitä oli siirretty, kolautettu pöydän reunaan. Kuinka monessa ruokailussa se oli ollut mukana kuulemassa elämän tarinoita. Kuinkahan monesti kaatunut.
Tuolista tuli taas käyttökelpoinen – ei täydellinen, mutta hyvä. Ja siinä oli opetus, joka jäi mieleeni.
Kestävyys ei tarkoita virheettömyyttä. Kauneus ei tarkoita täydellisyyttä.
Pinnatuolin todellinen kestävyys.
Ei se ole sitä, että mikään ei koskaan murru. Se on sitä, että kestämme murtumat, ja silti jatkamme tehtäväämme. Elämä kuluttaa aivan jokaista, se kolhii kutakin. Mutta niissä jäljissä on merkitystä. Ne eivät vähennä arvoamme, vaan lisäävät sitä.
Kestävyys on kykyä tulla korjatuksi, kun menee rikki. Se on uskallusta antaa ajan kulua ja silti säilyttää tarkoituksensa.
Pinnatuoli ei ollut enää nuori, mutta se oli valmis vielä palvelemaan. Ei kestävyys katso ikää – se katsoo merkitystä.
Pinnatuoli on edelleen tarpeellinen ja tärkeä – jopa kauniimpi kuin ennen.
Korjaa, mitä voit.
Pidä kiinni siitä, mikä kestää.
Ja istu alas – sinulla on vielä paljon tarinoita jaettavana.
- Hiljentyminen ja levollisuus
- Ihmissuhteet ja rajat
- Luovuuden ilo
- Tietoisuus ja voima
- Toivo ja elämänjano
- Tunnemaailman tasapaino
- Unelmat ja ihmeet
