Eilen oli ensimmäinen päivä, kun tuoksui keväälle. Täällä kukkii mimosat – se on suomennettuna ” herkästi tunteva”. Kun kosketat lehteä, se menee suppuun. Se tuntee!

Ja nyt tuntuu kevät!

Hopea-akaasiaksikin kutsuttu mimosa kukkii pienin, pörröisin kukin täällä Espanjassa tammi-helmi-maaliskuussa. Suomessakin mimosa on tuttu, mutta leikkokukkina ja pieninä sisäkasveina.

Mimosapuurivistön miljoonat pienet kultaiset auringot vangitsevat katseen. Nämä muhkeat kukkatertut sädehtivät auringon lailla ja tuoksu vie sydämen mennessään.

Aistit tuoksussa karvasmantelin, vahvan puuterin, makean hunajan ja laventelin vivahteet. Ei ihme, että mimosaa käytetään raaka-aineena hajuvesiteollisuudessa.

Se, mikä on ollut jännä havaita itsessä asuessa kaukana koto-Suomesta, on ollut häiritsevä tietämättömyys. Se, kun kävelet luonnossa ja ihastelet luomakunnan kauneutta, muttet tunnista, etkä osaa nimetä yhtään kasvia.

Samalla kun ei tiedä mitään, ymmärtää, kuinka Suomen koululaitos on opettanut meille todella hyvin oman maamme kasviston ja eläimistön. Se todellakin luo tunteet yhteenkuuluvuudesta luonnon kanssa.

Se luo turvallisuutta ja myös iloa, kun tiedät, mikä on myrkyllinen, mikä hyödyllinen, miten eri kasveja käytetään ja miten ne kasvavat, mitä tarvitsevat kasvaakseen, kuka niitä käyttää luonnon kiertokulussa jne.

Mimosapuu on upea. Se voi kasvaa yli 10 metriä korkeaksi.

Kerään kimpun mimosanoksia. Kimppu on kuulemma naisellisuuden, kiitollisuuden ja solidaarisuuden symboli. Täällä mimosakimpun ojentaja osoittaa, että olet antanut hänelle hyvin paljon ja olet hänelle rakas.

Mimosat välittävät iloa, energiaa ja hyvää tunnelmaa. Niitä käytetäänkin suosittuna kukkana täällä ystävänpäivänä, naistenpäivänä ja morsiuskimppuihin.

Mimosa. Herkästi tunteva.

Hyvin herkästi tunteva tuntee ympäröivän maailman tapahtumia, tunnelmia ja tilanteita. Aistii ilmapiirejä ja olotiloja.

Se on supervoima. Syvästi tunteminen on äärimmäisen kaunista.

Herkästi tuntemisesta oli vain tehty menneinä vuosina heikkouden tila. Vahva ei tunteillut eikä järkevä antanut tunteille valtaa.

Herkästi tunteva oli oman aikansa outo.

Monet vuodet piilotin tunteet itseltänikin ja se johti emotionaaliseen kipuun. Onnistuin loistavasti kätkemään todelliset ikävät tunteet ja samalla imin huomaamatta itseeni muiden tunnetaakkoja. Se johti väsymiseen, josta en saanut kiinni.

Sitten herkästi tuntevana muutuinkin välinpitämättömäksi, sillä kuormituin tiettyjen ihmisten seurasta. Kamala! Miten saatoin ajatella noin itsekkäästi.

Ja kohta herkästi tunteva oli erityiskohtelua tarvitseva tyyppi, jota tuli käsitellä varoen, silkkihansikkain, sillä hänhän oli erityinen. EI viallinen, vaan hänellä oli haastava luonteenpiirre.

Herkästi tunteminen on superlahja. Se antaa kyvyn paikantamaan omien ja muiden tunteiden alkuperän. Se on intuition voima. Se antaa mahdollisuuden kokea elämän värit, maut, tuoksut, äänet sekä kosketukset kauniimpina ja voimakaampina. Se on portti äärimmäiseen luovuuteen ja ihaniin pieniin yksityiskohtiin.

Se luo empatiaa, myötätuntoa ja ymmärrystä. Mahdollistaa kokea monikerroksista ja syvää rakkautta. Se antaa taidon luoda yhteys, mitä monet eivät koskaan löydä.

Herkästi tuntevalla on läsnäolon taito. Siksi herkästi tuntevan on opittava suojaamaan itsensä, ettei hän ahdistu, uuvu tai muserru imiessään itseensä kaikkialta ympäriltä tulevia omia ja muiden aistikokemuksia.

Ei, herkästi tunteva ei ole erityiskohtelua tarvitseva. Eikä hän ole outo, heikko tai haastava, .ei edes välinpitämätön vetäytyessään. Hän on vain äärimmäisen syvästi tunteva ja syvyyksiin näkevä.

Herkästi tuntevaa ei tarvitse häiritä se, etteivät muut tunnista tilanteen syvyyttä, suuntaa ja sielua, eivätkä osaa keskustella yhtälailla elämän tarpeiden sävyistä.

Herkästi tuntevalla on supervahvuus nähdä sisäisesti.

---