Meri peittää suuren osan maapallon pinnasta ollen ekosysteemillemme elintärkeä. Meri on osa meitä ja elämää. Meri on kuin meidän kaikkien muisti. Sukupolvien ajan olemme katsoneet sen horisonttiin, kokeneet sen voiman ja saaneet siitä elantoa ja inspiraatiota.
Merten syvin kohta -– Challengerin kuilu –sijaitsee Tyynellämerellä. Sen syvyys on noin 10 994 metriä, eli se on syvempi kuin Mount Everestin korkein huippu oli. Elämässämmekin on äärettömän syviä kohtia, kuin kuiluja, joihin kukaan muu ei näe, ei uskalla, kuin Luoja itse.
Meri on koti miljoonille lajeille. Meri on osa meidänkin kotia – paikka, jossa sydämemme löytää rauhoittumisen ja jossa mieli voi levätä.
Usein unohdamme, ett merikin tuottaa meille happea. Vaikka metsät ovat aarteitamme siinä, niin meret tuottavat noin 50–80 % maapallon hapesta. Meren rannalla todellakin kokee voivansa hengittää vapaasti ja syvään.
Meri on jatkuvassa liikkeessä. Meri on kuin elämä itse. Syvä , kaunis ja ääretön. Sen pinnalla voi leikkiä valo ja tuuli, mutta sen pohjassa lepäävät asiat, joita emme koskaan täysin ymmärrä.
Meri ei kiirehdi, ei pysähdy. Se kulkee omaan tahtiinsa, huuhtoen pois vanhan ja tuoden tullessaan uuden. Kun katsot merta, katsot peiliä. Sen liike kysyy, uskallatko päästää irti ja luottaa virran kantavan.
Joku psykologi on sanonut, etä katsellessasi merta, se, mitä se saa sinut ajattelemaan, paljastaa asenteesi elämään. Meri on terapeutti, joka kuuntelee.
Meren rannalla kävely ja oleminen on ehkä yksi elämän suurista nautinnon lähteistä. Ei ole vain sen suolaisten tuulien tai aaltojen äänen rauhoittavaa vaikutusta, vaan meren äärellä voi kokea syvempää yhteyttä itseensä ja ympäröivään maailmaan.
Meriterapiaa.
Se on syvällisyyttä.
Se on voimaa.
Se on rauhoittavaa.
Kun astumme meren rantaan, mieli alkaa luonnostaan rauhoittua. Aaltojen tasaista kohinaa kuunnellessa tuntuu kuin koko maailmasta katoaisi hälinä, ja jäljelle jää vain nykyhetki.
Meren aallot kutsuvat päästämään irti huolista ja lasteista. Ne muistuttavat meitä siitä, että elämää ei tarvitse hallita. Riittää, että on läsnä.
Vesi on elämän alku ja loppu. Synnymme vedessä. Ilman vettä menehdymme.
Ja vaikka emme antaisi vedelle sen arvostusta, se ei tuomitse.
Meri se on läsnä sellaisena kuin se on, ja se antaa meille mahdollisuuden olla sellaisia kuin me itse olemme.
Meriterapia on kuin puhdistumista ja uudistumista. Sitä jokaisen sisin kaipaa ja tarvitsee.
On hetkiä, jolloin emme tiedä, mihin suuntaan kuljemme, mutta meren äärellä voimme hiljentyä ja kuunnella.
Meren rannalla kävellessä tuntuu kuin olisi osa jotain suurempaa -rajatonta. Minne pieni ihminen suuntaa, mitä haluaa kokea?
Meri ei kiirehdi eikä vaadi, mutta sen rytmi muistuttaa, kuinka elämä on jatkuvaa liikettä, joka tuo muutoksia ja mahdollisuuksia.
Veden äänet herättävät tunteita, iloa ja kiitollisuutta. Kun katsomme merta, voit tuntea itsesi pieniksi ja suureksi yhtä aikaa.
Meri muistuttaa meitä siitä, kuinka tärkeää on huolehtia itsestämme, mutta myös siitä, kuinka tärkeää on olla läsnä juuri tässä hetkessä.
Merellä on aikansa. Sillä on myrskyt ja tyyntymiset. Sen aaltojen mukana voi liikkua eteenpäin, mutta myös hetkeksi jäädä paikoilleen, hiljentyä ja luottaa.
Se kantaa.
- Hiljentyminen ja levollisuus
- Ihmissuhteet ja rajat
- Luovuuden ilo
- Tietoisuus ja voima
- Toivo ja elämänjano
- Tunnemaailman tasapaino
- Unelmat ja ihmeet
