Me ihmiset luomme varjoja. Oman arkemme ylle ja toistemme elämän reunoille – joskus tahtomattamme, toisinaan tiedostaen.
Sanomatta jääneet sanat, väärin ymmärretyt katseet, kiireen keskellä ohitetut kohtaamiset ja vahingollisesti valitut lauseet jättävät jälkiä, jotka kasvavat helposti varjoiksi.
Emme aina huomaa, miten paljon kannamme mukanamme – menneitä pettymyksiä, epävarmuuksia, odotuksia ja pelkoja. Varjoja kaikki.
Ne kulkevat mukana, ja heijastamme niitä toisiin, ellemme pysähdy ja mene pois valon edestä.
Varjot eivät toki ole vain negatiivisia. Ne kertovat siitä, että olemme eläneet, tunteneet, välittäneet – joskus liikaa ja joskus väärällä tavalla.
Varjo syntyy, kun jokin asia kosketti meitä, jäi mieleen ja jätti jäljen.
Varjo voi myös olla turvapaikka. Varjo helteellä, samoin kuin varjossa yöpyminen, luo toisinaan turvaa.
Varjo voikin olla rauhaa, turvallisuutta ja läheisyyttä – paikka, jossa ihminen voi levätä elämän myrskyjen keskellä. Mutta silloinkin hän odottaa, että valo voittaa.
Varjo voi olla selkeä kuva. Se piirtää esiin, missä kohdissa on vielä kesken, missä piilee käsittelemätöntä tai missä olisi mahdollisuus kasvuun. Se tuo näkyviin valon kohdatessa meidät – inhimillisinä, keskeneräisinä, haavoittuneina.
Kun uskaltaa katsoa omaa varjoaan rehellisesti, voi tulla väylä syvempään ymmärrykseen – ei vain itsestä vaan myös muista.
Vasta kun hyväksymme varjot, pystymme todella näkemään myös valon ja ymmärrämme mennä pois valon edestä.
Ehkä juuri tässä ja nyt tarvitseekin enemmän lempeyttä. Sitä, että osaamme katsoa itseämme ja toisiamme sisimmän silmin, jotka eivät näe moitetta vaan tuovat valoa.
Että muistaa, ettei kukaan ole pelkkä varjonsa. Jokaisen takana on tarina, jonka äärelle pysähtymällä voimme nähdä enemmän.
Astutaan tänään valon edestä pois. Ja käännetään yhdessä katseemme valoon.
- Hiljentyminen ja levollisuus
- Ihmissuhteet ja rajat
- Luovuuden ilo
- Tietoisuus ja voima
- Toivo ja elämänjano
- Tunnemaailman tasapaino
- Unelmat ja ihmeet
