Mekon helma hipoo ihoa kevyesti, lähes huomaamatta. Se on kuin muisto jostakin, mikä oli joskus, tai ehkä vain toive jostakin, mikä voisi vielä olla.
Se oli kesämekko. Ei erityisen muodikas, ei huomiota herättävä. Mutta naisellinen.
Hän, joka sen ylleen puki, kantoi mukanaan paljon enemmän kuin kangasta. Hän kantoi hiljaista kaipuuta.
Hän käveli hitaasti huoneen poikki, mekko kuiskasi mukana. Ja vaikka ulospäin hän näytti tyyneltä, hänen sisällään jokin liikahti – syvä kaipaus.
Kaipaus tulla nähdyksi, ei vain katsotuksi.
Kaipaus tulla pidellyksi, ei vain kosketetuksi.
Kaipaus johonkin, mikä ei ole pinnalla – vaan syvemmällä, sanattomassa tilassa, missä kaksi ihmistä voi vain olla.
Yhdessä.
Se oli läheisyyden hiljainen kaipaus.
Hän ei etsinyt täytettä tyhjyyteen, ei pelastajaa. Mutta hän kaipasi lämpöä, sellaista, joka ei haalistu ensimmäisen hiljaisuuden hetkellä.
Hän kaipasi yhteyttä, jossa voisi olla kokonainen – repaleineen, muistoineen, toiveineen.
Mekon helma oli kuin hänen sydämensä reuna – vähän rispaantunut, mutta silti kaunis. Valmiina kohoamaan tuulessa, valmiina pysähtymään syliin.
Hän ei halunnut suuria lupauksia, vaan pienen hetken totuutta. Sydän, joka ei kiirehdi ohi. Käsi, joka jää. Hengitys, joka löytää rytmin toisen rinnasta.
Hän kaipasi rakkautta, joka ei pelkää hiljaisuutta. Rakkautta, joka ei täytä jokaista tyhjää tilaa sanoilla. Vaan rakkautta, joka uskaltaa istua vieressä. Koskettaa ihoa, mutta yltää sieluun.
Sellainen rakkaus ei tarvitse näyttämöä eikä taustamusiikkia. Se on kuin mekon helma – yksinkertainen, arkinen, mutta siinä on pehmeys, joka muistaa, miten tuuli kuljettaa. Ja miten sydän avautuu, kun sille annetaan aikaa.
Ehkä me kaikki kuljemme välillä niin, mekon helma sormenpäissä. Toivomme, että joku pysähtyy. Katsoo vähän pidempään. Kuulee sen, mitä emme ääneen sano. Emme uskalla.
Ja sitten jonain päivänä – helma pysähtyy toisen jalan viereen. Ja kahden ihmisen väliin syntyy tila, jossa ei ole kiire mihinkään.
Vain lämpö.
Vain läheisyys.
Vain rakkaus, joka uskaltaa kuunnella hiljaa.
-Omistettu ystävälle-
- Hiljentyminen ja levollisuus
- Ihmissuhteet ja rajat
- Luovuuden ilo
- Tietoisuus ja voima
- Toivo ja elämänjano
- Tunnemaailman tasapaino
- Unelmat ja ihmeet
