Olen kuullut, että iäkkäät ihmiset säilyttävät täällä Espanjassa käteisvarojaan maton alla. Ja että matto on oiva piilopaikka myös virallisille asiakirjoille tai muille tärkeille arvopapereille.
Toisinaan ihmiset lakaisevat asioitakin maton alle – asioista ei puhuta niiden oikeilla nimillä tai kipeät, kirvelevät tilanteet ohitetaan. Kuin unohdettaisiin. Siirretään käsittelemättöminä jonnekin pois näkyvistä, olemasta. Myöhemmiksi.
Matto symboloi perhettä, yhteisöä, jossa elämme. Rullattu matto lie epämiellyttäviä asioita arjessa.
Olin nostamassa mattoa, joka oli ollut rullalla seinän vierellä jo kauan aikaa, kun sieltä livahti torakka. Hyi!
Ei, ei onneksi kodissani. Maton alla se oli maiskutellut ja viettänyt lie kauanko päiviänsä. Ja niin kuin usein miten, kaikki kaikkialla puhuu meille ja opettaa elämää. Tämäkin torakka!
Oli kääritty puhdistamaton matto rullalle, oli laitettu jotain maton alle, ei oltu pidetty tiloja puhtaina!
Torakka. Tuo ikivanha inhottava hyönteisryhmä. Säilyneet muinaisista ajoista lähtien lähes muuttumattomina.
Asiat, joiden annetaan vain olla, joihin ei kosketa, keräävät “torakoita”. Noita ikivanhoja, muinaisia, inhottavia ja likaisia pesijöitä. Siellä ne pysyvät muuttumattomina, mutta likaavat paikat.
Ja ne voivat lisääntyä. Luoda kokonaisen yhdyskunnan, joka levittää sairautta. Silloin niiden hävittämiseen tarvitaan paljon enemmän aikaa ja vaivaa ja aineita kuin yhden. – Puhumattomat tai piilotetut asiat synnyttävät kärsimystä, jonka hoitamiseen tarvitaan enemmän kuin yksi.
On tärkeää, että lakaisemme lattiat, hoidamme lattiamatot ja niiden aluset, puhdistamme pinnat – huolehdimme yhteisöstä, jossa elämme, perheestämme, siinä arjessa ilmaantuvista asioista. Emme unohda tai jätä puhumatta.
Miten arvokas tietoisuuden voiman käyttö onkaan onnellisuudelle ja hyvinvoinnille!
Torakoista oli hyvä oppia myös muuta. Ne ovat Espanjassa yksi vipeltävä ja epämiellyttävin otus, joka viihtyy kuivissa tiloissa. Sitten on myös suuri 5 cm tumma torakkalaji, joka osaa lentää ja viihtyy viemäreissä. Onpa vielä ihan uusi lajikin, joka pärjää täysin ilman vettä elämässään.
Näiden myrkytystä tehdään 15-20 päivän välein, kunnes sekä aikuiset torakat että munat on saatu tuhottua. Kunnat myrkyttävätkin viemäriverkostoja säännöllisesti ja valkoinen merkki katukaivon kannessa kertoo operaatiosta.
Hyvä on tietää, että kodin roskikset kannattaa tyhjentää ja viedä ulos vasta illalla, etteivät torakat pääse helteisille ruoka-apajille koko päiväksi. Roska-autot kun tyhjäävät joka iltayö kaupungin jäteastiat.
Luonnon oma tehovoima kannattaa myös muistaa. Torakat eivät pidä laakerinlehden tuoksusta, joten murskaa tai pistä kokonaisina lehtiä roskiksen lähettyville, mikäli joudut asua torakkayhdyskuntien lähettyvillä.
Torakat eivät ole vaaraksi ihmiselle. Se ei ole myrkyllinen, ei pure eikä hyökkäile, mutta inhottavia ne ovat ja kantavat mm. salmonellaa, lavantautia ja punatautia.
Espanjassa on sen sijaan kaksi vaaralliseksi listattua hyönteistä. Yksi niistä on normaalia huomattavasti suurempi aasianherhiläinen, jonka pistot ovat vaarallisia. Tämä hyönteinen myös heiluttaa luonnon tasapainoa, sillä se metsästää pölytyksessä tarpeellisia mehiläisiä.
Toinen vaara on raidallinen tiikerihyttynen, joka viihtyy kosteikkojen lähellä. Se lentää myös päivällä toisin kuin tavallinen hyttynen. Tiikerihyttynen levittää viruksia ja on siksi vaarallinen. Viranomaiset seuraavatkin tilannetta täällä ja yrittävät rajoittaa sen leviämistä.
Mitä sitten tulee mustaan leskeen…. teoriassa niihinkin voi törmätä täällä; tarantellaan, skorpioniin tai johonkin myrkylliseen käärmeeseen. Jos pörräät vuorialueilla louhikossa, silloin se on todennäköisempää.
Jos kuljet vuoriston pinjametsissä keväällä, voit saada kovan allergisen reaktion, jopa ihoon kuolion jonoissa etenevistä karvamadoista, ”catepillareista”. Näitä pikkusia kulkee jopa 50 yhdessä ja niiden poltinkarvat voivat levitä tuulen mukana ympäristöön, joten voit saada ihoon, silmiin ja hengityselimiin vaarallisen karvan, vaikket toukan lähelle menisikään.
Luonto opettaa.
