Niin siinä luki: Masennus on käyntikortti. Harjoituskuolema uuteen elämään. Kukoistukseen kutsuva.
Olisipa joku kertonut tämän aikanaan.
Masentuneisuus ei ole vain pettymyksen, väsymyksen, alakuloisuuden ja surullisuuden tunteita. Ne kaikki kuuluvat jokaisen elämään ja auttavat meitä muuttumaan ja kehittymään.
Masentunut mieli kertoo tukahdutetuista tunteista. Siitä, ettei ole tullut nähdyksi, ei kuulluksi. Elämä on jäänyt elämättä.
Masentuneena mieli on laskusuunnassa viikkojen, kuukausien, vuosien ajan. On keskellä jotain liian raskasta, surullista tai vaikeaa. Koko ihmisyys aistii sen. Ajattelu on turta. Tunteet eivät löydä mistään iloa. Käyttäytyminen on kiihtynyttä tai lamaantunutta. On kehoon liittyviä unen ja ruokahalun muutosoireita ja epämääräisiä kipuja. Toivo on kadonnut ja sitä toivottaa itselleen vain kuolemaa. Alitajunnan synkkä varjo heijastuu aivan kaikkeen.
Epävarmuus syö kaiken. Ahdistus nielee rauhan.
Kitukasvuinen elämä masentaa. Masennus aiheuttaa häpeää. Häpeä ei anna uskaltaa tarttua tilanteisiin ja niin kaikki kuolee.
Masentunut tarvitseekin tulla kohdatuksi syvimmän minänsä kanssa. Koko olemassaolon painollaan. Silloin voi nähdä kuolevansa peloille. Kuolevansa ulkoapäin tuleville odotuksille. .Silloin vahvistuvat unelmat.
Antaa totuuden tulla esille koko voimallaan. Se vapauttaa toivon.
Vapauttaa uskaltamaan. Vapauttaa elämään oman näköistä elämää.
Masennus on todellakin harjoituskuolema todelliseen elämään. Kukoistukseen kutsuva. Ei siis kaiken loppu.
Uskalla siis olla liian elävä! Nouse ja ole rohkea ottamaan riskejä!
