Kävimme Marbellan kauneutta tallentamassa sieluun. Appelsiinipuita, palmukujia, pieniä putiikkeja, gallerioita, historian kiehtovuutta, upeita veneitä, luksusjahteja, loistoautoja, kauniita puistoja, luksusvaateliikeitä, kauneushoitoloita ja glamourhotelleja. Ripaus ylellisyyttä sunnuntain rauhaan. Tämä on suosittu matkakohde paikallisillakin. Vuosittain yli 5 miljoonaa turistia valitsee tulla Marbellaan.
Puhuttelevaa historiaa ei ole raivattu onneksi ylellisyyden ja turismin alta. Näitä alueita on muinoin pitänyt hallussaan foinikialaiset, karthagolaiset ja roomalaisetkin. Roomalaisten ajoilta on vielä tallessa kylpylä ja Villa romana de Río Verde.
San Luisin linnake on nähtävyys. Tosin vain sen torni on enää nähtävissä. Linnake rakennettiin aikanaan suojaamaan kaupunkia merirosvoilta. Kertovat, että Välimeren merikansat olivat niitä, jotka hyökkäsivät kauppakaupunkeihin. Merirosvot ottivat myös ihmisiä orjiksi ja jopa miljoona eurooppalaista joutui 1500-1700-luvulla Välimeren alueella heidän mukaansa. Olihan syytäkin merirosvoja siis varoa!
Kaupungin sydän ja keskus on kaunis appelsiinipuiden aukio eli Plaza de los Naranjos. Aukion laidalla sijaitsee historian havinaa huokuva, 1500-luvulta peräisin oleva kaupungintalokin. Pienet idylliset kujat johdattelevat tarinoihin, nurkan takana uuteen seikkailuun, katoliseen kirkkoon ja pieniin putiikkeihin – turistihinnoin tosin koristelluihin.
Ja Alameda park- kaunis lehtevä puisto suihkulähteineen ja pienine yksityiskohtineen johdattaa taideaukiolle ja sieltä rantaan. Avenida del Mar-aukiolla on Dalin pronssipatsaita ja nykytaiteilijoita tarjoamassa elämyksiä sekä myymässä taidetta. Täällä kuuluu istahtaa penkille ja nauttia läheisten kanssa kauneuden pilkkeestä ja yhteisestä ajasta, joka on suotu.
Marbellan rantojen sanotaan olevan Costa del Solin hienoimpia ja siltä ne näyttävätkin. Täällä on Hannu Hanhia, reppureissaajia, auringonpalvojia ja paikallisia nauttimassa yhdessä meidän kanssamme. Puerto banus on kuin palanen maailman rikkauksia. Persialaiset kuninkaat ovat täällä aikanaan rakennuttaneet palatsejaan ja viettäneet aikaa – ja raha näkyy.
Yhdessä satamaan johtavassa liikenneympyrässä on valtavan kokoinen veistos, pitsiin pukeutunut sarvikuono. Se on taiteilija Salvador Dalin luomus vuodelta 1956. Tämä kuvaa siveyttä, puhtautta ja syntymistä. Muitakin tämän espanjalaisen taiteilijan omaperäisyydellä kuorrutettuja töitä saa katsella täällä.
Marbella ympäristöineen näyttää olevan erityisen suosittu myös golfaajien keskuudessa. Yli 50 siistiä ja suosittua golfkenttää täältä löytyykin.
Marbellan mosaiikkisia katuja kävellessä sitä miettii, miten tässä on astellut vuosituhanten aikana muitakin. Olla itse yksi tuhansista, miljoonista. Mosaiikkia on katukiveyksissä, seinissä, holveissa. On pienistä erivärisistä kivistä koristeltu katu kulkea, katsella ja kohdata. On tarvittu myös vasaraa ja alasinta, tuhansia tunteja ja kauneudentajua.
Mosaiikki koostuu sirpaleista. Erillään eivät ne luo tätä kaunista vaikutelmaa. Erillään ne vieroittaa ja eriyttää. Vain yhdessä luodaan kokonaisuus. Mosaiikit puhuvat.
Kun on alasimen päällä kokien kipua ja iskuja, ei kykene ymmärtämään olevansa jokin tärkeä osa tulevaa kokonaisuutta. Ei. Vaikka hyväksyisikin, että tuo terävä kulma on syytä lohkaista pois, ja tuosta reunasta on syytäkin vielä hioa. Sitä kokee olevansa murskattuna, palasina, irti elämästä, turta ja vailla merkitystä. Lopputulosta on kestämätöntä nähdä tältä vaiheelta.
Vaivalloisuuden ja kalleuden vuoksi mosaiikit kuvastivat aikanaan kaikkeutta ja ikuisuutta. Voi, kunpa mekin kuvastaisimme. Yhdessä ja silti omalla paikallamme. Sopuisasti, sopusointuisesti liitettynä kokonaisuuteen. Kaikilla oma tila, paikka, muoto ja värikieli. Oma aikansa. Omat kasvukipunsa.
Aukiolla on pysäyttävä kyltti. Tärkeä. Sillä tiedämme täälläkin olevan liian monta, joka kohtaa suhteissaan murskaavia tilanteita – jotain sellaista särjetään, mitä ei kuulunut rusentaa. Kuinka moni kokee väkivaltaa, ja sen tuoma tuska tuhoaa – se ei luo mitään hyvää koskaan. Ja niitä, joita hallitaan ja orjuutetaan seksuaalisella väkivallalla. Toivo murskataan ja viskotaan sirpaleina kadulle. Niiden muodostama kuva on ruhjottu, askeliin sattuu ja haavoista vuotaa. Kipua, joka ei tuota kauneutta. Palasia, joista ei muodostu miellyttävää kokonaisuutta. Kuka asettelisi ne uudelleen?
Kun vierailet Marbellassa, huomaat nopeasti, että merenelävät ovat täällä suosiossa. Katuun on taiteltu mosaiikesta kalan kuvia. Samoin on muussa taiteessa ja ruoka-annoksissa. Merenelävät tarjoillaan kuumana pienissä savisissa tapas-kulhoissa. Katkaravut paistetaan tulisessa oliiviöljyssä, joka on maustettu chilillä, paprikalla ja valkosipulilla. Samaan intensiiviseen öljyyn dipataan alkupalaleipää. Tätä öljyä tulee saada kotiinkin!
Marbellan Ajoblanco kutsuu vielä luokseen ennen kotiin ajelemista. Se on “valkoinen gazpacho”, kylmä manteli- ja valkosipulikeitto, joka helpottaa oloa auringon paahteessa.
Kannattaa uskaltautua maistamaan myös Espetos de Sardinas, eli pieniin tikkuihin hiekkaan, nuotion viereen vartautettuja sardiineja. Tulos on herkullinen, savuinen maku ja rapea kuori.
