Maisemanpilaajana pidettävä järviruoko valloittaa Suomen rantoja. Siitä tahdotaan eroon. Sitä moititaan. Se pärjää ravintoköyhässä maassa ja vähäisessä valossakin. Se rehevöittää järvet ja peittää toiset kasvit alleen.

Järviruoko eli ryti on silti tärkeä ja hyödyllinen kasvi. Kautta aikojen ihminen on käyttänyt heinäkasvia eri tarkoituksiin.

Se on sopinut rakentamiseen, katoiksi, peltojen maanparannusaineeksi, karjan kuivikkeeksi ja rehuksi, eristeeksi ja energiantuotantoon. Siitä on tehty soittimia, mattoja, tyynyjen ja patjojen täytteitä, himmeleitä ja muita puhdetöitä. Esihistoriallisena aikana sitä käytettiin jopa ravinnoksi.

Tiedät ruokon. Se on kevyt ja ontto, mutta taipuisa ja vahva. Kaunis. Aivan kuten me jokainen, ihmisenä.

Lehdet aaltoilevat tuulessa samaan suuntaan. Koko joukko täynnä ihmeellistä voimaa. Kukinto niiden päässä on iso ja pörröinen kuin röyhy pehmeyttä.

Vedessä huojuva ruoko siivilöi kauniisti ilta-auringon säteet ja kantaa aamukasteen herkkyyden.

Huomaan.

Yksi rannan ruoko roikuttaa päätään. Se on haavoittunut, musertunut. Se ei tiedä, kuinka käsitellä kipuaan. Kokemusta, ettei elämä koskaan enää tule olemaan samanlaista.

Vedessä huojuva ruoko, tuo yksi maisemanpilaajista, on murrettu.

Haavoittuneena se ei koskaan tule olemaan enää samanlainen. Se on totta. Elämä tulee olemaan hyvin erilaista tästä eteen päin.

Mutta mikä estää ruokoa uskomasta, että elämän on tarkoitus olla erilaisena parempaa ja uudenlaista? Se, ettei ruokoa voi enää korjata ja vahvistaa samanlaiseksi, ei tarkoita, että se on pilalla ja kaikki olisi menetetty.

Se oli kevyt ja ontto, kerran taipuisa ja vahva ruoko. Katkenneena sen elämänvoima haihtuu nyt öin ja päivin. Kuin näkymätön käsi painaa sitä raskaana alas. Taipuisuudessaan hänellä oli liikaa luottoa itseensä. Vai uupuiko alkujaanakin usko oman elämän tarkoitukseen?

Murtunut ruoko tarvitsee oikeutta. Oikeutta, joka ei muserra jo murtunutta sydäntä. Tarvitsee hiljaista, armahtavaa oikeutta. Sillä kenenkään ei tule joutua näytellä vahvempaa kuin oikeasti on.

Mutta missä on tuo suuri ja lempeä, mahtava ja ymmärtäväinen oikeus? Nyt sitä tarvittaisiin.

Kaikki ympärillä huojuvat tuntuvat vain vähentävän sitä. Murtunut mieli on hyvin herkkä havaitsemaan sen, joka ei tahdo kantaa toisten kuormia.

On yksi asia, joka voi muuttaa kokemuksen.

On olemassa varma parannuskeino sydänsuruun, pettymykseen, kärsimykseen, ahdistukseen ja epätoivoon. Mutta noista parannuskeinoista ei mikään ole ennestään tuttu. Siksi ei voi nojata omaan ymmärrykseen. Ei edes toisiin. Eikä pitää kiinni omista oikeuksistaan.

Oikeuden lahja on ihme. Yksilöllinen ihme. Se ylittää kaiken inhimillisen ymmärryksen.

Jos tämä oikeus ja totuus tarkoittaisi syyllisyyksien penkomista tai vastuiden vaatimusta., tilanne olisi täysin lohduton. On kuitenkin lohdutuksen ja toivon viesti, jonka tulee ylittää kaikki tunteet ja mielen linnakkeet.

Ruoko tarvitsee anteeksiantamuksen oikeuden. Yhden ainoan totuuden, joka vapauttaa uskomaan huomiseen.

Ihmeellinen rakkaudellinen oikeus. Viesti, jossa on hoitava mielisuosio ja anteeksiantamus. Tuo valo loistaa murtuneeseen, onttoon sisimpään ja saa ahdistuneen mielen vapautumaan. Se on parantavaa ihmettä.

Murtunut kova suojamuuri on särjetty. Rikottu kaikki itseriittoisuus. Ja tuo pimeys ja toivottomuus vetää alas ajatukset, jos katsot kaikkeen siihen.

Vaan niin kauan kuin vaikenet sisimpäsi tilasta, ruumiisi riutuu ja kuihtuu. Vaan niin kauan, kun kuuntelet muiden mielipiteitä ja neuvoja, heikkenet.

Ihmeellinen valkeus, tämä voimallinen valo tuo uuden huomisen, kun tunnustat riittämättömyytesi elämän edessä. Kun kohtaat oman pimeytesi ja vieraiden tuulten tuomat seuraukset.

Särkyneelle ja murtuneelle sydämelle on annettu mitä suurimmat ja lohdullisimmat lupaukset.

Tuo vaivattu, kiusattu, hädässä oleva, tuskissa painiskeleva ruoko, joka etsii lohdutusta ,rauhaa ja vapautta. Nämä lupaukset ovat sinulle.

Murtunut mieli on uhri. Se on siunaus. Maisemanpilaajan oikeus on ihmeellinen.

Elämää ylläpitävä henki on kanssasi tässä prosessissa. Sinun ei sallita tuhoutua. Olet yhä elossa. Älä tee kompromissia tulevaisuutesi kanssa. Älä vertaa ruokoasi muihin. Ei sinun kuulukaan seistä joukossa samoin tavoin huojumassa päivästä toiseen. Sinun elämälläsi on selvä tarkoitus ja erilainen tehtävä. Näe se!

---