Jotkut teistä suunnistavat ja käyvät maanantairasteilla. Valko-oransseja rasteja ja kuntojuoksijoita näkyy kartan ja leimauskortin kanssa mökkitiellämmekin viikon alussa.
Ratamestari on luonut radan luonnonvaroja kunnioittaen ja kokonaisuus huomioiden. Hänellä on taito rakentaa turvallinen ja helppolukuinen reitti maastoon. Hän tietää, ettei tuuri tai epäonni saa päästä vaikuttamaan suunnistajien lopputulokseen. Ratoja on helposta haastaviin, liekö neljää viittä tasoa. Rastilipun korkeudella ja koolla on säädelty myös radan anteja.
En ole harrastanut kuntorasteja, mutta laji on suosittu. Radat laaditaan siten, että karttaa lukemalla saavutaan rastipisteelle, ei kompassisuunnalla. Tämä on puhuttelevaa!
Maanantairasteilla suunnistetaan omalla vastuulla.
Juoksijan jäljessä ajatuksenikin.
Muistan kuulleeni ohjeet:
- Kartanlukua on erityisen hyvä tehdä viistorinteissä.
- Reitinvalinnassa paras vaihtoehto on usein silmiinpistävä.
Mikä onkaan arkemme kartta ja luemmeko sitä erityisesti, kun polku on viistoa ja viettävää? Onko elämän kartanlukutaito harjaantunut vahvaksi, vai nappaammeko taskusta kompassin hätiin, kun suunta tuntuu hukkuvan? Mihin turvaamme luottaen sen antavan oikean suunnan?
Millä perustein valitsemme reitin huomiseen? Muistammeko, että ratamestari on tehnyt turvallisen ja helppolukuisen reitin. Se on silmiinpistävä, jos osaamme lukea karttaa.
Mietteet jatkavat suunnistajien jäljissä.
Missä kohtaa sydämesi sykähtää ja intohimosi tarttuu kartan reunaan yhä tiukemmin?
Paljon markkinoidaan unelmakarttoja, tavoitekirjoja, arjen visualisointiin apuvälineitä ja hyvän elämän karttakursseja. Kaikissa sama ajatus.; Kirjaaminen auttaa tekemään konkreettisia valintoja arjessa.
Pienenä leikeltiin lehdistä toiveita kuvina ja liimailtiin niistä päiväkirjaan unelmakarttaa. Koulussa piirrettiin ja kirjoitettiin aineita unelmaelämästä kuin suunnistuskartoiksi. Nyt sellaisen voi tehdä ostamalla ohjaavan kirjasen tai koota netissä näppärästi. Kerätä vaikka #Pinterest- kansioon tai #Instagramiin.
Unelmakartta on hyvä, mutta se ei ole koko kuva suunnistaessa elämässä. Ei pidä katsoa vain omaa polkua.
Tarvitsemme myös toisiamme. Vaikka suunnistus on yksilölaji, siinä kaikki kuuluvat samaan joukkueeseen. Toisilta opitaan ja yhdessä kannustetaan koko porukkaa eteenpäin maaliin saakka voittajana!
Otsikkokuva: Lappeen Riento 2016
