Oletko ottanut askelia, joihin on ollut sekoittuneena vaarallisuutta ja pelkoa? Askelia epävarmuudessa, huolestuneisuudessa tai ahdistuksessa. Oli pakko jatkaa eteenpäin, vaikka arvaamattomuus ja puristava tunne sielussa yritti estää.
Koin noita tuntemuksia maailman vaarallisimmalla vaelluksella “Kuninkaan polulla”. Caminito del Rey on huikean kaunis ja upea nähtävyys Andalusiassa. Se on nimetty hurjapäiden ja seikkailijoiden paikaksi, mikä on kirjattu maailman vaarallisemmaksi vaellusreitiksi.
Jos jotakin tahdot kokea elämystä, niin tämä!

Järvimaisemien avauduttua saavut hiekkatielle ja 100 metrin pituinen pimeä tunneli kutsuu sinua vaelluksen alkuun korkeiden vuorien väliin. Kypärät tulee laittaa päähän, sillä korkealta voi tipahdella kivenmurikoita.

Näet upeita vesiputouksia ja kuljet riippusiltoja pitkin solan ylitse, väliin astelet lasiparvekkeella. Kaukana 100 metriä alapuolellasi on laakso sekä rotkossa kuohuva Guadalhorce-joki ja yläpuolella lentelevät korppikotkat ja vierelläsi vuoren reunat 400 metriä korkeina. Vain kapeat nitisevät kävelypuut jalkojesi turvana.
Mietit, kestävätkö nämä? Luotanko heihin, jotka ovat nämä rakentaneet ja tarkistaneet?

Reilu kuukausi sitten paikka suljettiin, kun kalliovyörymä rikkoi polun. Nyt se on korjattu ja taas reitti on auki. Luotatko, että nyt askeleesi on kestävällä pohjalla?
Alunperin reitti rakennettiin 1900-luvun alussa voimalaitoksen patotyömiesten toimesta huoltoreitiksi. Tarinan mukaan rakennusmiehinä käytettiin vankeja, jotka rakensivat kävelysiltoja vuoren seinämille henkensä uhalla.
Nimi Caminito del Rey eli Kuninkaan polku annettiin Espanjan kuningas Alfonso XIII kulkiessa itse reittiä pitkin padon avajaisiin. Yleisölle paikka avautui 2015.

Täällä olet huikeassa luonnon taidenäyttelyssä.
Selviät pelosta huolimatta.
Ehdottomasti yksi elämän upeimmista elämyksistä ja mieleenpainuvimmista paikoista.

Pian on luvattu täällä aukeavaksi myös ”Axarquían Kuninkaan tie”, joka muistuttaa maisemiltaan tätä maailmankuulua Caminito del Rey -reittiä.

Vaarallinen polku. Epävarmuutta, huolestuneisuutta. Oli pakko jatkaa elämässä eteenpäin, vaikka arvaamattomuus ja puristava tunne sielussa yritti estää.
Mihin on kiinnitettynä luottamus tällaisina hetkinä?

Mitä enemmän epävarmuutta ja vaaroja on ilmassa, sitä vahvempia varmuutta uhkuvia ääniä alkaa kuulua. Pelkkä varmuuteen tarrautuminen ei riitä kuitenkaan hälventämään epävarmuuden aiheuttamaa pelkoa.
Varmuudessa riippuvaisena joutuu pelkäämään, että menettää varmuutensa ja joutuu taas kohta tarkistamaan, mihin on takertanut turvansa.

Vaeltaessasi maailman vaarallisimmalla polulla, voi kokonaiskuva hämärtyä. Todellisuudesta voi ottaa sen, mikä osuu yksiin omien varmuuksien kanssa. Tai todellisuudesta voi ottaa totuuden.
Varmuus ei ole kuitenkaan sama asia kuin totuus. Huomion kiinnittyessä varmuuden etsimiseen, huomaa totuuden jäävän vähemmälle huomiolle.
Miten puhuttelevaa – tässä ja maailmanajan keskelläkin!

Epävarmuuden aikana luottamuksen voima kilpailee haavoittuvuuden pelon kanssa.
Vaikkei voisikaan olla varma siitä, mitä tuleman pitää, voi olla valmis kohtaamaan sen, kun tietää, että vaikeuksista voi selvitä. Selviämme yhdessä. Tarvitsemme luottamusta ja yhteyden voimaa. Sitä, että on hän, edes yksi, joka sanoo, että jatketaan.

Kirkkaimmin luottamuksen voima tulee näkyviin juuri ihmisten välisissä suhteissa. Varuillamme olemme vain tuntemattomassa, epävarmassa seurassa. Avoimuus luo luottamusta.
Luottamuksen varaan rakentuva turvallisuudentunne ei hätkähdä haavoittuvuuttaan ja se on valmis laittamaan itsensä alttiiksi. Myös toisen edestä. Tai juuri siksi.
Se, joka luottaa, on valmis ottamaan riskejä. Riskejä rakkaudesta elämään.
Mutta. Yksi väärä, ajattelematon, varomaton askel… Et voi olla miettimättä sitä tällä polulla!

Maailman vaarallisin vaellus on toistemme seura. Ihmissuhteissa loukkaamme itsemme ja toisemme. Haavoitumme, satutamme, horjahdamme, tipumme, halvaannumme, vammaudumme. Jopa jotain kuolee meissä.
Olkoon askeleemme luottamukselliset, kun kuljemme maailman vaarallisinta vaellusta. Elämää pitkin.
Pidetään toisistamme huolta!
😭. Uuuuuuuu. . . Taas,
Kiitän sinua.
Kiitos, kun piipahdat aina täällä Pihlajakeinussa!