Olisikohan viime maanantainen sähkökatkos kuinka laajassa mittakaavassa maailmassa historiallinen? Ainakin Espanjassa ei tälläistä ole koettu. Edellinen on ollut Barcelonassa, jossa 300 000 asukasta oli vailla sähköä pidemmän ajan.

Nyt sähköt ja vesi katkesi meiltä jopa 15 tunniksi koko maasta. Näin kävi myös Portugalissa, Ranskassa ja Saksassa. Koko tällä niemimaalla. Kaupat ja ravintolat joutuivat sulkea ovensa, samoin bensa-asemat, koulut, junat, metrot. Koko yhteiskunta pysähtyi.

Andalusia sai Marokkolta sähköapua lopulta aamuyöllä. EU:n kantaverkkoyhtiöt ovat edelleen koolla selvittämässä tapahtuman syitä ja varautumista tuleviin haasteisiin.

Grillaten tehtiin illallista kynttilänvalossa. Koko päivä vietettiin ilman somea ja älylaitteita. Kuinka ihanaa! Kaupungin taustahäly hiljeni.

Mitä jäi, kun valo katosi?

Tämä ei ollut vain tekninen häiriö. Se oli muistutus.

On valoa, jota emme huomaa, ennen kuin se katoaa.

Heräsitkö tänään aamulla kiittämään auringon noususta ja sen valosta?

Valo on koko elämä, yhteys. Se valaisee torit, feriat, alttarit, illalliset. Se saa kukat avautumaan ja lapset leikkimään puistoissa iltamyöhään.

Valo on lahja.

Kun kadut pimenevät ja sähkö katkeaa, hiljaisuus laskeutuu. 

Monelle se oli epämukavaa ja liian monelle se toi suuria ongelmia , jopa menehtymisen. 

Mutta se oli myös  mahdollisuus. Mahdollisuus olla läsnä. 

Espanjalainen mentaliteetti on valon mentaliteetti: ilo, elämänmyönteisyys, yhteisöllisyys. Mutta se ei sulje pois varjoja. Kuten vanha espanjalainen sanonta sanoo:
“No hay luz sin sombra” – Ei ole valoa ilman varjoa.

Tämä tapahtuma muistutti.

Koko kaupunki oli pilkko pimeä. Astuin ulos kodin terassille, lämpöön ja kynttilöiden tuikkeeseen. Ja näin jotain kaunista. Jotain , mitä emme olleet nähneet pitkään aikaan.

Ei ruutuja.

Ei kännyköitä.

Ei häiriötekijöitä.

Ei aikavarkaita.

Läsnä oli kauniimpi, inhimillisempi ja todellisempi maailma .

Meidät katkaistiin verkosta, mutta yhdistyimme toisiimme.

Suuri sähkökatkos toi meille valoa!

---