Menimme 30 vuotta sitten kihloihin mieheni kanssa. Se tapahtui ravintolaillallisella Sevillassa. Se Sevilla oli tosin ravintola Suomen läntisessä merenrantakaupungissa.
Tänään mieheni toi minut Sevillaan juhlimaan tuota merkkipäiväämme. Nyt aitoon Sevillaan, Etelä-Espanjan kaupunkiin. Vietämme täällä muutaman päivän. Olen otettu. Tämä tuntuu ihmeeltä. Onnea meille!
Täällä kauniissa, vanhassa kaupungissa vaikuttaa yhä löytöretkien henki: Sevillalla oli pitkään yksinoikeus kauppaan Espanjan siirtomaiden kanssa, ja monet löytöretkeilijät lähtivät matkoilleen juuri täältä.
Me lähdimme seikkailulle 30 vuotta sitten yhdessä Sevillasta. Löytöretki on ollut jo aika pitkä ja se jatkuu yhä.
Sevillasta sanotaan sen olevan lumottu kaupunki. Lumoutunut rakkaudesta olin itsekin aikanaan “Sevillassa”. Tänään lumoutumiseen liittyy paljon enemmän.
Tällä viikolla Sevillassa juhlitaan Semana Santaa, eli pääsiäisviikkoa. Kysyessä espanjalaisilta ja selaillessa turistioppaita, sinua kehotetaan viettämään pääsiäinen nimenomaan Sevillassa. Juhla näkyy loistokkaasti suurten ja vauraiden kulkueiden kautta, väkeä on aamusta iltaan ja espanjalaisten elämäniloa ei vain voi ohittaa. Se tarttuu.
Upea Sevilla, Andalusian pääkaupunki on myös flamencon kotikaupunki. Flamencotanssin hurmasta kirjoitan ihan oman postauksen varmastikin myöhemmin. Niin sieluun menevää se on.
Rakennusarkkitehtuuri taitaa Sevillassa olla “se minun juttu”. On kauniita kaariholvia, kultaisena hohtavia koristeita, pitsikuvioituja parvekkeita, yksityiskohtia, taidollisia veistoksia, koukeroita ja taidokkaita ornamentteja. Kauneimpana rakennuksista pidetään La Giralda –tornia, kaupungin symbolia.
Maurien 1100-luvulla rakentaman minareetin huipulle johtavat upeat rampit, ja yläilmoista aukeavat hulppeat näkymät. Me emme kuitenkaan sinne kivunneet, vaan ihastelimme eri kulmilta.
Aivan tornin vieressä sijaitsee Sevillan tuomiokirkko, Catedral Santa Maria de la Sede. Kun sitä vuonna 1402 alettiin rakentaa, tavoitteena oli, että kirkosta tulisi niin loistokas, että jälkipolvet ajattelisivat rakentajien olleen järjiltään. Rakennelma on todellakin suuri. Sisällä on peräti 80 kappelia.
Pysähdyn miettimään, mitä jätämme jälkipolvillemme. Ajattelevatko he meidän olleen järjiltämme hyvässä vai pahassa, sen tähden, mitä meiltä jää?
Ehkä ihanin Sevillan nähtävyyksistä on kuninkaallinen palatsi, Real Alcazar. Linnaketta on laajennettu 1300-luvulta, ja se on siis aivan uskomattoman kaunis, täynnä hurmaavia yksityiskohtia: holvien koukeroita, kaakeleita, köynnöksiä, mosaiikkia ja tarinaa.
Ei ihme, että tämä palatsi – jota ympäröi vihreä puisto paviljonkeineen ja suihkulähteineen – on tähän päivään saakka ollut Espanjan kuninkaitten suosikkiasuinpaikka. Voisi olla minunkin.
Puutarhassa voisi istua ikuisuuden, lukea kirjaa, nauttia lintujen viserryksestä ja suihkulähteiden solinasta. Riikinkukot lentelevät vapaina suuressa puutarhassa. Tänne voi uppoutua, lumoutua ja piiloutua. Kauneus hoitaa sielua. Aivan kuin tämä kukoistava puutarha on eloton ja tuoksuton ilman auringon paistetta, on elämämmekin ilman rakkautta (Oscar Wilde).
Uudemman ajan lumoava nähtävyys on Plaza de Espana. Aukiolla komeilee vuonna 1929 Amerikan maailmannäyttelyyn valmistunut jättimäinen palatsi.
Sitä ympäröi vallihauta, josta käsin lumoavia näkymiä voi ihastella soudellen.
Me emme soudelleet vallihaudoissa, mutta ihastelimme kaikkea muute vain lumoutuneina. Miten ihmiskädet voivatkaan saada aikaan kaikkea näin kaunista ja suurta. Miten ihmisajatukset voivatkaan palvella suloisuutta ja iloa. Tuoda juhlan tunnun keskelle arkisuutta. Antaa palan taivasta keskelle harmauden.
Ei voi olla miettimättä, kuinka ihastelemme menneiden aikojen suuria töitä, luomuksia, musiikkia. Luoko tämän päivän ihminen mitään näin kestävää? Lumoudunko teknologiasta, tai hyvinvointivaltion rakenteista taikka työympäristöjen kehittämisestä? Paremmat tuotteet ja palvelut, sosiaalinen liikkuvuus – niissäkö lumon voima?
Mikä ihmissielussa tuo haikeuden ydin muistoihin ja menneeseen? Kuitenkin on tarkoitettu edetä ja rakentaa uutta, parempaa maailmaa.
Juhlaviikkomme kruunasi ikiaikainen arabialainen kylpylä, Aire de Sevilla. Kuljet pieniä kapeita kujia pitkin, autolla et sinne pääse. Lopulta pujahdat vielä yhden kujan taakse ja oven pielessä lukee kohteesi. Paikka huokuu eksotiikkaa avatessasi oven. Seinäpinnat ovat tummia ja kalustus itämaista. Höyryäviä kylpyaltaita valaisevat koukeroiset lyhdyt, joiden hämyssä vesi kimmeltää salaperäisesti. Taustalla soi lumoavaa musiikkia kuin saduissa.
Kylpylä on kolmessa kerroksessa ja rauha imeytyy kaikkialta. Uiskentelimme makeassa vedessä ja kelluimme suola-altaassa. Lihaksia helli 40-asteinen allas siinä missä 16-asteisessa kylmäaltaassa sai kumota ylleen jääpaloja altaan laidalta.
Kylvettyämme sydämemme kyllyydestä rakkauden kylpylässä antauduimme vielä juhlapäivämme kunniaksi juhla-aterialle. Onnea me! Tämä kaikki oli kuin unta. Ihmeellistä unelmaa, jota en ollut osannut unikuvissakaan ajatella kokevani.
Suosittelen. Lumoava rakkaus odottaa. Lumoava Sevilla odottaa sinuakin.
Ehkä suurimman rakkauden, Semana Santankin kokemiseen.
