Tänään mietin loppua. Kirja on luettu loppuun. Ihana konsertti loppui. Lomakin loppuu. Kaikki voi loppua.
Joku pitää tunteiden hiipumista loppuna. Toinen onnellisuuden taukoa lopun merkkinä. Joku nautinnon tyssäämistä ilon loppuna. Hyvästitkin lopun enne.
Loppu on aina lähellä. Toiset pelkäävät loppua. Toiset pelottelevat lopulla. Muut surevat loppua.
Joulutähdet sammuvat pian. On loppiainen. Joulu loppuu.
Taivaan tähtien sammuminen on kuulemma niiden ulkokuoren irtoamista ja tähden sisimmän viilentymistä. Se on tähden elämän yksi vaihe, jota seuraa seuraava.
Tartun tähän.
Kun meistä irrotetaan kuorta, – sitä jolla olemme suojanneet itseämme ja minuuttamme – sisimpämme kokee kylmyyttä. Emme tulkitse sitä rakkauden työksi. Tulkitsemme niin herkästi kaiken sammuneen, kun kirkas vaihe on tullut päätökseen ja olosuhteet viilenevät.
Ja kuitenkin käytettyjen käyttäytymismallien riisuminen vapauttaisi elämää sisimmästämme. Vapauttaisi, jos antaisimme irrottaa vanhan kuoren kuormittamasta uutta.
Kenellä meillä suorittamisen vahva suojakuori. Kellä miellyttämisen. Tai reippauden. Järkeilyn. Puuhastelun. Pinnallisuuden. Hauskuuden. Vetäytymisen. Kellä pelon. Kuoria lie monia. Pysähtyä riisumaan kuorensa.
Pysähtyminen ei ole loppu.
Loppu on huipentuminen. Se on liittymäkohta.
Elämä ei lopu.
Rakkaus ei lopu.
Tähdet tuikkivat yhä. Uudella tavalla.
Ihmeet eivät ole loppuneet taivaankaaren alla. Huomaatko olevasi vain liittymiskohdassa? On aika kuoria jotain esiin ja loistaa. Uudella tavalla.
————-
PS. Espanjalaisille loppiainen ei ole joulun loppu vaan alkuperäisen joulun suurin juhla, Kolmeen kuninkaan päivä. Loppiaisena täällä juhlitaan tähden viitoittamaa ihmettä. https://pihlajakeinu.com/?p=2736&preview=true
Samana päivänä, pian tämän postauksen kirjoittamisen jälkeen sain suruviestin; ystäväni maanpäällinen elämä loppui. Miten pysäyttävää. Yhteinen aika loppui täällä.
Hän oli rohkea, suurisydäminen, elämänpaloa ja rakkautta täynnä.
Elämä ei kuitenkaan lopu. Rakkaus ei lopu. Tähdet tuikkivat yhä.
Kaipuussa myötäeläen, osaaottaen. Sinua H.T. kaivaten.
Muistollesi.
Vau. Huipentua niin uudella tavalla!
Väkevä elämän piiri . Muistetaan hiljentyä. Tosiaan.
Olipa viisaita sanoja!! Kiitos. Juu ja, heräs matsku mieleen :
Liittymäkohta. Sauma. Yritän, yritän särkeä saumasta pähkinää..
Tiedän sen heikoksi, mutta se kyllä aivan kuin vaan kinnaisi vastaan.
Kiitos viestistäsi ja palautteesta – ja ajattelemisen aiheesta! On niin hienoa saada kuulla, mitä postaus herättää ja sitten taas saada itse uusia ajatuksia! Kiitos!
Saitko “pähkinän” auki? Huipentumia ja uusia löytöjä vuoteesi!