Miten voimmekaan unohtaa sen? Että kasvu tarvitsee tilaa.

Kesämökin vaatekaapissa liian pienet kengät.

Muistat ihan varmastikin sen, kun olit kasvuiässä, ja vaatteet jäivät pieniksi. Kengät alkoivat puristaa.

Kesämökin kumisaappaat olivat aivan liian pienet.

Mikä muistutus: jokin on ollut kasvamassa ja kasvanut.

Lapsen kasvu on asia, jota juhlimme. josta iloitsemme, jota odotamme, jota oletamme. Mittaamme sentimetrejä, säädämme polkupyörän satulaa, hankimme uusia vaatteita.

Hymyillen sanomme: – SInä kasvoit taas!”

Aikuisen kasvun mitta on hiljainen. EI kukaan kysy, mihin suuntaan olet viime aikoina kasvanut. Ei kukaan järjestä juhlia, kun opimme päästämään irti. Kun uskallamme puhua ensimmäistä kertaa unelmistamme. Ei kukaan tuo kukkia, kun rohkenemme olla toisin kuin ennen.

AIkusien kasvu on venymistä, sanovat. Eikö se ole unohdettua kasvua?

Mutta missä vaiheessa kasvu sain meiltä aikuisilta luvan lakata?

Kasvun ei pidä loppua iän myötä, vaikka sen huomiointi loppuu.

Me kannamme sisällämme kokonaisia tarinoita muutoksesta,
mutta emme ripusta niitä jääkaapin oveen.Emme kerro naapurille. Emme juhli.

Mutta jos tänään olisikin aika antaa tilaa itselle ja rohkaisua toisen kasvaa. Saat muuttua

Liian pienet kengät.

Kesämökin vaatekaapissa ne odottavat.
Pienet kengät, jotka eivät mahdu enää.
Ne ovat muistutus siitä, että joskus mekin kasvoimme riemulla erilaisiksi.
Ja että kasvaminen jatkuu – jos vain muistamme antaa sille luvan. Ja antaa sille tilan.

Ehkä tänä kesänä avaamme tilaa uusille askeleille.
Tilaa muuttua.
Tilaa kasvaa.

Milloin viimeksi sinä kasvoit?
Ja milloin annoit sydämesi unelmille tilaa venyä vähän suuremmaksi kuin eilen?

• Hiljentyminen ja levollisuus
• Ihmissuhteet ja rajat
• Luovuuden ilo
• Tietoisuus ja voima
• Toivo ja elämänjano
• Tunnemaailman tasapaino
• Unelmat ja ihmeet

---