Täällä me pätsäilemme yhä tyytyväisempinä etelän maan lämmössä, kun Suomen terveiset ovat raikkaan syksyisiä. Mikäli et tiedä, missä ja miksi kirjoitan, kurkkaa aikaisemmat postaukseni esim.
Matkakertomukset ja Kaukana kotoa
Yksi asia on pompannut silmiin ylitse muiden. Täältä näkee Suomeen päin, kuinka turvallisuushakuista ja turvallista siellä arki on verrattuna tänne.
EU;n turvallisuusdirektiivit koskien putiikkeja, ruokapaikkoja, uima-altaiden klooripitoisuuksia saati kaikki muut säädökset eivät ihan kosketa tänne asti. Pandemia on tännekin pesiytynyt, mutta silti eletään ihan tavallista arkea ja kaduilla sekä rannoilla kohdataan enemmän ihmisiä kuin suomalaisissa kesätapahtumissa konsanaan.
Ajellessa vuoristoteillä ei näe kaiteita ja katsellessa kattotasanteiden matalia reunoja voi todeta, ettei täällä pelätä näitä asioita. Liikenteessäkin on aikasmoinen vilske. Liikenneympyrässäkin voi pysähtyä ja hypätä pois auton kyydistä nuin vain. Mopoilla hurvistellaan ilman kypärää.
Kotien ovet lukitaan sisältäpäin. Pihat on ympäröity rautaportein ja piikkiaidoin sekä valvontakameroin. Alle 13-vuotiaat eivät lain nojalla saa liikkua ilman huoltajaa missään. Ihmiskauppa on ihan läsnä ja järjestäytynyt rikollisuus jopa ties Euroopan suurinta. Olisi syytä ajatella, ettei tämä paikka ole turvallinen ihmisen elää.
Katsellessa täältä Suomeen päin näkee siellä kuitenkin liiallisen turvallisuushakuisuuden.
Arjen rakentaminen niin, että kaikki on hallinnassa, luo toki turvaa. Totuudellista tai näennäistä rauhaa. Kuka rakentaa mistäkin asioista elämänsä hallittavuuden. Mutta kun ne murenee, niin turvakin haihtuu.
Liiallinen turvallisuushakuisuus ja kaiken varmistaminen, säännöt ja rajoittimet estävät vaivihkaa seikkailumielen toteutumisen. Silloin riskinsieto vähenee ja riskinottokykykin taantuu.
Kait se voi estää jopa uuden oppimisenkin, koska oppimiseen tarvitaan tuttujen ajatusrajojen ylittämistä. Sanoiko joku tutkija, että turvallisuushakuisuudella on vahva yhteys pelkoihin ja masennukseen. Se on jo huolestuttava seikka!
Tunnistan itsessäni liikavarovaisuuden sekoitettuna epävarmuuteen. Onni on puoliso, joka rakastaa haasteita, riskejä ja seikkailua. Se peili opetti purkamaan itse rakennettuja turvarakennelmia. Oli korvattava ne silloilla, jotka yhdistivät luottamuksen ja rohkeuden.
En tarkoita vaarallista ja vastuutonta elämyshakuisuutta, mutta liika varovaisuus latistaa elämänmaut. Silloin sisin ei tule näkyväksi. Elämä ilman vaaran uhkia on luovempaa. Liiallinen turvallisuus tappaa lapsenomaisen riemun.
Se, mistä on hakenut tuttua turvaa, kertoo varmaan paljon sietokyvystämme. Laiminlyönnit ja traumaattiset kokemukset tokikin vaativat turvallista arkea. Hylätyksitulemisen pelko tuo epämääräistä ahdistusta arkeen jos mikä, senkin tiedän. Mutta meillä voi ilman nuitakin olla heikot turvarakennelmat.
Turvattomuus on yksi kamalimpia tunteita. Se iskee huvipuiston laitteessa, myrskyävällä merellä, raivoavan ihmisen kohdatessa. Kuka missäkin kokee sen. Se tunne, ettei selviä, ettei hallitse tilannetta, on pelottavaa – kun toiselle se on vain jännitystä ja kutkuttavaa elämää.
Osasin hallita turvattomuuden tunteita perfektionismilla ja suorittamisella, joissain kohtaa miellyttämisellä ja toisessa kohden vetäytymisellä. Kun olin lopulta valmis kohtaamaan turvallisuushakuisuuteni, oli jännittävää kutsua uusi elämä esiin. Elämä, jossa otti riskejä ja eli vaarallisesti. Vaarallisesti omille turvarakennelmilleen. Silloin esiin tulvahti kaikki turvattomuuden tunteet ja nuo kohdat oli työstettävä.
Tyytyväisyyden esteenä voi oikeasti olla turvallisuushakuisuus tai liikavarovaisuus. Mitä se itse kullakin sitten voinee tarkoittaa.
Mitä on sitten oikea turva? Se tukirakenne, joka kestää kaikessa ja kaikkialla ja kaiken ja kaikilla. Joka tuo syvän, kestävän rauhan. Luottamuksen ja levollisuuden kaikissa olosuhteissa. Avun ja neuvon oikeaan aikaan. Toivon ankkurin ja valon. Varmuuden ja ilon. Niin ettei varo elää, ei pelkää mitään, ei ole huolten raskauttama, eikä hyvinvointi ole kiinni ympärillä olevista turvarakennelmista.
Se luottamus elämään vaikeasti ymmärrettävien tai ennustettavien asioidenkin edessä.
Se on luottamus elämään, jossa kokee kaikki rakkauden muodot omassa sisimmässään.
- Iloa – se on kiitollista rakkautta.
- Rauhaa – se on lepäävää rakkautta.
- Pitkämielisyyttä – se on suvaitsevaista rakkautta.
- Ystävällisyyttä – se on armollista rakkautta.
- Hyvyyttä – se on vaikuttavaa rakkautta.
- Uskollisuutta – se on luottavaa rakkautta.
- Lempeyttä – se on taipuisaa rakkautta.
- Itsehillintää – se on muiden turvallisuuden ymmärtävää rakkautta.
Terassilta avautuva vuorten luja siluetti yhdessä meren syvenevän sinen kutsuu luovuutta esille. Taidan istahtaa maalailemaan… Tässä on turvallista olla!
