Tiedätkö missä se kulkee, levon ja laiskuuden raja? Kuin rantaviivalla. Olla veden kannattelemana taikka rantahiekalla. Kaksi eri asetelmaa. Hyvin liki ja lähekkäin, silti täysin eri asia.
Levossa on iloista liikettä. Se ei ole toimettomuutta.
Levollisuudessa voi toimia ja silti olla kuin aaltojen keinuttamassa kehdossa. Se rauhoittaa mielen ja vahvistaa samalla kehon kolminaista tasapainoa. Laiskuudessa on jämähdetty paikoilleen ja odotetaan iloa tulevaksi jostakin.
Lepo antaa energiaa. Laiskuus varastaa sen.
Ihana hyvinvoinnin energisoiva resepti: Mielekäs fyysinen ja henkinen tekeminen levollisuudessa. Ei passiivinen möllöttäminen, sillä silloin voimat hupenevat ja olotila falskaa ja väsyy.
Miten herkästi uskommekaan valheen levätä toimettomana, ja sen hoitavan sieluamme. Väsynyt, uupunut ja ahdistunut tarvitsee mukavaa tekemistä. Ihmisen voimaton mieli voi nousta, astua portista ulos ja palautua ylikuormituksesta normaalitilaan tekemällä itselle merkityksellistä.
Mikä on sinulle kaikkein merkityksellisintä?
Lepo on valtoimenaan ryöppyävien ajatusten hallintaa. Se on rauhallinen tila, jossa sisäinen radio sammutetaan ja ajatukset tyyntyvät samalla, kun ilo pulpahtelee esiin mukavasta tekemisestä.
Levossa on iloista liikettä. Se ei ole toimettomuutta. Sellaista kesää sinulle toivon! 🙂
