Jos olet lentänyt lentokoneella, tiedät, että lentokenttä on paikka, jossa kukaan ei ole täysin paikallaan. Kaikki ovat matkalla jonnekin.

Se on siirtymätila lähtemisen ja saapumisen rajalla.

Lapset sanoittavat, että kentällä ei ole kaipuuta. On vain odotusta. Mutta kun pääse perille, kaipuu tarttuu mieleen. Jos asut ulkomailla, ikävä Suomeen muuttaa muotoaan. Jos asut Suomessa, haikeus ulkomaille muuttaa muotoaan.

Juuri siksi lentokenttä – turvatarkastus, odotus, tarkkailu – toimii voimakkaana kokemuksena.

Ennen kuin voi nousta lentokoneeseen, on pysähdyttävä. Riisuttava takit ja kengät, tyhjennettävä taskut, irroitettava vyö, asetettava tavarat näkyville.

Milloin teit saman rehellisen tarkastelun itsellesi elämässä? Mitä kannat mukanasi? Läpäiseekö se kaikki tarkistuksen?

Asenteet asioita ja muita kohtaan, uskomukset itsestäsi, opittuja toimintatapoja, kiirettä ja kovuutta. Läpäiseekö ne sisäisen tarkistuksen?

Totuuden tarkistus.
Onko ajatus rehellinen? Onko se opittu vai kokemuksista ja tulkinnoista syntynyt?

Rakkauden tarkistus.
Auttaako rakastamaan itseäsi ja muita syvemmin? Vai sulkeeko se sydämen joltain?

Palvelemisen tarkistus.
Tekevätkö nämä asiat sinusta ihmisen, joka rakentaa, auttaa ja yhdistää?

Kasvun tarkistus.
Vieko tämä eteenpäin, vai pitääkö se sinut paikallasi?

Jos jokin ei “läpäise tarkistusta”, se tarkoittaa, että kaikki ei ole tarkoitettu mukaan seuraavaan vaiheeseen. Ja matka hidastuu tai keskeytyy.

Odotat lentokentällä väkeä. Olet hakemassa heitä luoksesi, ja jokin kestää. Kestää. Kestää.

Viivytys on kysymys. Olenko minä valmis katsomaan itseäni rehellisesti ja päästämään irti siitä, mikä estää minua rakastamasta paremmin?

Juuri siinä – epäitsekkäässä rehellisyydessä – alkaa ilo.

Lentokenttähaku pakottaa tiedostamaan itsensä osana kokonaisuutta. Emme me ole yksin täällä maailmassa. Emme voi toimia ehdoillamme. Tarvitaan yhteisiä sääntöjä ja keskinäistä luottamusta.

Sisäinen salattu maailma vaikuttaa siihen, miten kohtelee muita. Siksi on suhtauduttava mieleen huolellisemmin.

Emme voi ohittaa mielen tarkastusta, jos haluaa jatkaa matkaa.

Kaikki ei saa tulla mukaan lennolle. Nesteet, terävät esineet, ylimääräinen paino – ne on jätettävä. Eikö arjessakin – on luovuttava jostakin.

Luonne ei kasva mukavuudessa, vaan tilanteissa, joissa joudumme valitsemaan. Kuunnella vaikka ei heti kiinnostaisi. Pysähtyä, vaikka olisi kiire. Auttaa ilman hyötyä.

Palvelemisen hienovarainen mittari tutkii ja tarkastaa meidät läpensä. Se paljastaa, olemmeko valmiita näkemään matkan turvallisen arvon.

Lentokentällä ihmiset ovat erilaisia. On hauska katsella eri kulttuureista, eri elämäntilanteista, eri määränpäihin matkalla olevia. Silti he jakavat saman tilan ja saman odotuksen.

Lähimmäisen rakkaus alkaa tästä oivalluksesta: olemme kaikki matkalla, emme perillä.

Kun autamme toista epäitsekkäästi – nostamme laukun, annamme tietä, hymyilemme, jäämme juttelemaan – emme ainoastaan helpota hänen matkaansa, vaan muutamme myös omaamme.

Palveleminen laajentaa aina sydäntä. Se kasvattaa mieltä ja avaa sen ilolle, joka ei ole riippuvainen mistään.

Huomaat, kuinka joillakin on hoppu ja kireys päästä nopeimmin portille. Toisilla päämääränä saada istua hetki mukavimmalla paikalla. Yhdellä ihan liian paljon tavaraa mukanaan.

Lentokenttä ei ole määränpää, vaan välttämätön vaihe matkalla. Lentokenttähaku antaa syvän opetuksen.Auttaessamme toisiamme nousemme kaikki hieman korkeammalle.

Koneen noustessa ilmaan on se hetki, jolloin paino katoaa ja näkökulma laajenee. Yksityiskohdat pienenevät, ja kokonaisuus tulee näkyvämmäksi. Tämä ymmärrys ei saisi haihtua koneen laskeutuessa.

Mikä vetääkään takaisin huoliin, vaatimuksiin, odotuksiin ihmismielen? Vaikka kuinka tekee vahvan päätöksen ja lujan valinnan. Mikä muuttaa arkiset mittasuhteet?

Kun näkökulma on laaja, emme takerru vastoinkäymiseen. Muiden sanat ja kommentit eivät tartu matkallemme. Opimme kysymään levollisesti sisimmältämme, onko tämä todella sen painoista, että annan sen viedä rauhani tai kovettaa ilmeeni?

Ja rakkaus vapauttaa ne matkasta.

Kevyet ajatukset syntyvät todellakin rakkaudesta ja luottamuksesta. Siitä oma kuormamme kevenee. Palveleminen nostaa katseen pois omasta arjesta ja avaa tilaa ilolle, joka ei ole sidottu olosuhteisiin.

On lentokenttähetkiä. Laskeudumme takaisin arkeen, velvollisuuksiin ja keskeneräisyyteen. Mutta vaikka jalat koskettavat maata, sydämen ei tarvitse painua raskaaksi. Voimme muistaa nousun tunteen ja säilyttää sen sisällämme.

Lentokenttähaku kertoo tarinaa. Elämä maan päällä mielen pysyessä ilmassa – taivaallisen keveänä, avoimena ja valmiina rakastamaan – on huikein matka.

• Hiljentyminen ja levollisuus
• Ihmissuhteet ja rajat
• Luovuuden ilo
• Tietoisuus ja voima
• Toivo ja elämänjano
• Tunnemaailman tasapaino
• Unelmat ja ihmeet

---