Saimme jälleen ilolla vastaanottaa lahjoituksen perhekerhoon ja lasten työhön. Kun voisikin valokuvata ne onnelliset kasvot ja heltyneet ilmeet. Kun saisi jakaa ne kiitolliset katseet ja riemukkaat äänet.

Miten arvokasta on saada olla välikätenä ilolle ja toiveiden toteutumiselle. Saada välittää rakkautta ja jakaa hyvyyttä eteenpäin.

Tarvitsijoita on paljon ja tarpeet moninaisia, mutta riemu on joka kerta ainutlaatuinen. Sitä voisi katsella loputtomiin. Sisin liittyy vaivatta onneen mukaan ja saa osansa ilosta. Sen tahtoisi jakaa täytenä lahjoituksen mahdollistajallekin.

Lahjoituksia viedään täältä myös Välimeren toiselle puolen, köyhiin kyliin Afrikan puolelle. On suurisydämistä nähdä hätä lähellä ja kaukana. On kaunista myöntyä antamaan omastaan tuntemattomalle.

Lähetä leipäsi vetten yli niin saat sen ajan tullen takaisin – opastaa vanha sanontakin. Jokaisella joskus tilaisuus auttamiselle. Tarve autetuksi tulemiselle.

Laki velvoittaa jokaisen meistä auttamaan hengenhädässä olevaa ihmistä ja eläintä. Tämä koskee fyysistä vaaraa. Silloin ei tunteet, järki taikka omatunto sanele valintoja ja tekoja.

Kuitenkin niin moni kokee hätää henkisesti. Siinä laki ei velvoita kansalaisiaan auttamaan toisiaan. Se on kunkin omantunnon tai uskon asia. Oma suhtautuminen ja asenne sanelee sen, mikä tuntuu oikealta tehdä. Jokainen noudattaa omaa etiikkaansa, joka nojaa sen hetkiseen tilanteeseen ja moraaliseen käsitykseen. Uskaltaisiko sanoa, että kunkin sen hetkiseen sydämen sisältämän rakkauden määrään.

Joillekin hyväntekeväisyys on kuitenkin oman nimen kiillotusta. Toiselle auttamispalo tuo mukanaan valtaa. Yhdelle se onkin keino harrastaa verosuunnittelua. Jossain se paikkaa oman elämän kipeitä kohtia. Toisinaan hyväntekeväisyyden nimen alla tapahtuu jotain aivan muuta. Aina auttamisessa heikkoja kohtiakin. On hyvä pohtia, mikä ajaa auttamaan ja miten auttaa.

Joka tapauksessa auttaminen tuo hyvää oloa ja onnellisuutta. Auttajan sydän on elävä ja avustamisella hän osoittaa lempeyttä. Lahjoittamalla ymmärtää. Tukemalla välittää. Hyväntahtoisuudella pitää inhimillisyyttä arvossa.

Hyvätekeväisyys on helppoa, mutta auttaminen vaikeaa, sanoi joku.

Hyväntekeväisyysjärjestöjä ja yhdistyksiä on enemmän kuin pystyn laskemaan. Se kertoo ihanaa viestiä, että maailmassamme vallitsee vielä hyvyys. Nykyään jokaisen on helppoa lahjoittaa sydäntä lähellä olevaan järjestöön. Pienikin tekee suuria ja sisin saa siitä merkityksellisyyden tunteen.

Sen sijaan auttaminen – lähellä elävän tuntemattoman vaikeuksien kohtaaminen – kysyy näkökykyä, kiinnostusta, aikaa, empatiaa, rakkautta. Se on toivon ilmapiirin hengissä pitämistä. Uskomista ihmeisiin ja kyynisyyden leviämisen estämistä. Se on elämän tarkoituksen ymmärtämistä.

Olemme toisiamme varten täällä.

Oli uskomattoman ihmeellistä saada viesti, että ystäväni terveys ja elämän jatkoaika mahdollistui tuntemattoman lahjoittajan avulla. Se oli viimeinen keino, kun kaikki muut hoidot oli jo kokeiltu. Kantasolulahjoittaja antoi ystävälleni elämän.

Miten suurta, että juuri sinä voit olla se ainoa oikea, joka pelastat jonkun hengen lahjoituksellasi. Se jos mikä on suurinta rakkautta.

Muistuipa mieleen nekin hetket, kun omassa elämässä oli tiukka vaihe. Silloin oli ihmisiä, jotka lahjoittivat apua. Käsi sydämellä he toivat rakkautta. Saivat luotua toivon ilmapiirin ja uskon huomiseen. Juuri heidän avullaan usko ihmeisiin kasvoi.

Voimme lahjoittaa elämän. Voimme lahjoittaa toivon. Voimme lahjoittaa uskon ihmeisiin.

Mutta voimme lahjoittaa myös pienen ilon pisaroita, joista muodostuu yhdessä raikas ja kupliva elämänpuro!

Ja siksi iloitsen erityisen paljon tänään myös Aurinkorannikon lasten ja nuorten tuki -yhdistyksen perustamisesta. ♥️ Sille osoitettujen vapaaehtoisten lahjoitusten ja kannatusjäsenten tuen avulla voidaan täällä auttaa suomalaislapsia, nuoria ja perheitä kiinni elämään ja parempaan tulevaisuuteen.

Olethan sinäkin lahjoittamassa rakkautta, mahdollisuuksia ja elämää! ♥️

---