Maailman terveysjärjestö WHO on luokitellut Etelä-Espanjan ilmastoalueen yhdeksi terveellisimmistä paikoista ihmisen elää koko maailmassa. Vakuutun tästä oman kokemukseni pohjalta jo nyt.
Tutkimusten mukaan espanjalaiset ja muut Välimeren asukkaat elävät kaikista vanhimmiksi Euroopassa ja toiseksi vanhemmiksi koko maailmassa. Tämä johtunee tutkimusten mukaan yhdistelmästä, joka muodostuu tasapainoisista aterioista, paikallisista lähiruoka-aineista, aktiivisesta elämäntyylistä – ja kukaties eniten – espanjalaisten kyvystä rentoutua ja nauttia elämästä.
Olemme nyt jo humpsahtaneet tähän leppoisaan elämäntyyliin. Pitkät rauhalliset aamut ja ikuinen auringonvalo. Paljon oliiviöljyä, kasviksia, hedelmiä ja kalaa. Paljon seurustelua ja yhdessäoloa. Pitkät lämpöiset päivät ja kiireettömyys.
Vietimme helteistä aamupäivää rauhallisessa kylässä, Cabopinon rannalla.
La Play de Cabopino on etenkin karavaanereiden suosima paikka. Kävelymatkan päässä on camping-alue, johon on rakennettu yli 60 bungalowia ja lähes 300 paikkaa majoittua. Maasto on matalaa mäntymetsää – erikoista.
Rannan tuntumassa on yllättävän suuri ilmainen parkkipaikka (täällä parkkipaikat ovat ylipäätään kiven alla). Parkkimaksu kerrotaan sinulle tosin olevan vapaaehtoinen. Sillä tuetaan invalideja – tai sitten tämä on ihan vain parkkihenkilöksi itse itsensä palkannut paikallisen työttömän oma bisnes.
Ranta on kivenheiton päässä Marbellasta ja Fuengirolasta. Kauppoja ei löydy ja kahviloitakin vain muutamia – ja nekin turistikauden ulkopuolella kiinni. Tämä on rauhan tyyssija, pikkukylä, joten omat eväät kannattaa ottaa rannalle mukaan.
Hiekkarantaa on pari kilometriä ja hiekkadyynit palmuineen tekevät siitä paratiisimaisen. Cabopinon rannan vesi on erikoisen puhdasta. Pieni venesatama luo oman miellyttävän vireen.
Esteetön puinen lankkusilta, tai paremminkin lankkupolku kuljettaa pitkin Cabopinon rantaa. Keväällä nämä maisemat ovat keltaisia, kesällä vihreää ja näin syksyllä ruskeaa. Meren yli näkee Gibraltarin siluetin ja aina Afrikan puolelle asti.
Rauhallista.
Hiljaisuus odottaa.
Pysähtyä.
Nyt huolletaan mieltä.
Kyky palautua arjesta oli usein kotimaassa keskustelujen aiheena, mutta tämä rauha voi olla koko aika läsnä. Silloin ei tarvitse palautua, eikä etsiä syvää unta. Hiljaisuus tuo levollisuutta. Sitä ikuista, kestävää ja kaikkialla olevaa. Mielen huoltaminen on vilisevien ajatusten aitaamista ja karkaavien aatosten järjestämistä, kunnes tulee hiljaisuus. Ja silloin voi vastaanottaa. Vastaanottaa rauhaa, jolla kohdata tulevat tilanteet ja kyetä kohdentamaan voimansa oikein.
Minulta on kysytty todella moneen otteeseen, mikä on rauhallisuuteni salaisuus. Hämmennyn aina. Näkyykö mieli ulos niin selvästi? Vai onko se häiritsevää flegmaattista passiivisuutta? Tarkoittaako rauhallisuus vakavamielisyyttä, varmuutta, malttia, rauhanomaisuutta, levollisuutta, luottavaisuutta vai mitä, muotouttaa keskustelua.
Rauhallisuuteni kumpuaa päivittäisestä hiljentymisestä.
Mielen rauha on kuin tämä vesi – seesteisyyttä ja eloa yhtä aikaa. Läpinäkyvää ja silti todella syvän väristä. Sieltä kumpuaa luovuus, ilo, vastustuskyky, rauha, kasvu, merkityksellisyys… Asioiden mittasuhteet normalisoituvat. Huoli ja murhe pakenee. Tilalle tulee kiitollisuus ja kupliva ilo.
Mieli rauhoittuu ja hiljenee rannan laineiden äärellä. Meri on mystinen voimassaan.
Mielen rauha on kuin tämä vesi – naiivi, viaton ja yksinkertainen. Kuin rukous. Joku tosin sanoi, että rukous on heikkojen ihmisten juttu. Laotse vastasi aikanaan tähän, että maailmassa ei ole mitään pehmeämpää ja ohuempaa kuin vesi. Kovan ja jäykän murtamisessa ei kuitenkaan mikään ole sen veroinen, sillä jokainen tietää, että heikko voittaa vahvan, pehmeä kovan. Mutta miksi kukaan ei toimi tietonsa mukaan?
Rukous on elävää vettä.
Esteetön lankkupolku veden äärellä. Askelien ilo kulkea selkeästi ja kevyesti. Valintojen ja päätösten edessä syvä rauha.
Hiljentyminen vaikuttaa aivoihin ja niiden kemiaan. Levollinen mieli muovaa mielen rakenteiden kautta toimintaamme, mutta jopa soluja ja geenejä meissä. Se vahvistaa henkistä hyvinvointia ja sitä kautta johtaa koko olemuksen voimaantumiseen.
Nuorten kanssa toimiessa havaitsee, että hyvin moni pakoilee hiljaisuutta. Se jopa ahdistaa. Pelottaa. Hiljaiset hetket täytetään musiikilla, kännykän toiminnoilla, eri tavoin viestittelyillä, menemisellä, millä vain. Ja kuitenkin juuri hiljentymisentaito on ihmisen suurin voimavara ja hyvinvoinnin lähde.
Hiljaisuus odottaa sinua. Sillä on asiaa.
PS. Hyvä on huomioida, että Cabopinon rannan jakaa aallonmurtaja: vasemmalla puolen on lapsiystävällinen rantama ja oikealla keski-ikäisten ja ikäihmisten suosima nudistiranta! Siellä puolen oma mieleni tuskin olisi rauhoittunut! 🤪
