Toisinaan kuulet sanoja väärin, joskus tulkitset väärin, ja usein sanat merkitsevät meille eri asioita. Tänään kuulin kyynärsauva-sanan väärin ja siitä tämä postaus lähti. 🙂
Kyynärsauvoja ja kävelykeppejä tarvitaan, kun on kevennettävä alaraajojen kuormitusta vamman, hoidon tai leikkauksen jälkeen. Kävely kyynärsauvoilla vaatii tosin yläkropasta lihasvoimaa, eri tavalla kuin kainalosauvojen avulla kävely.
Moni haluaa nopeasti tukikepit pois. Liikkuminen on kömpelöä ja hidasta. Tahdomme olla vapaat tuesta ja liikkua ilman lisävälinetä. Toisinaan yritetään jopa salaa kävellä ilman. Kuitenkin niiden tarpeellisuudelle on vahvat perusteet ja seurauksille sääntönsä. On vahvistuttava ensin.
Mutta kyynelsauvat. Mitkä ne ovat?
Ne ovat ne hävettävät kyyneleet. Kyyneleet, jotka tulvahtavat jostakin ei-vakavasta syystä ja vaativat kuitenkin huolenpitoa ja tukea itsemme ulkopuolelta tähän hetkeen.
Ne ovat ne kyyneleet, jotka purskahtavat pintaan kosketuksesta omaan sisimpäämme ja kertovat, että tässä kohtaa olemme heikkoja ja tarvitsemme toista ihmistä.
Ne ovat ne kyyneleet, jotka tulevat esiin haavoittuneesta kohdastamme ja vaativat hoitoa.
Kyynelsauvat – ne ovat väline maailman kylmyyttä ja mitäänsanomattomuutta vastaan. Ne ovat tuki-instrumentti häpeän ja kivun keskelle. Ne ovat tärkeä apu kärsimyksen matkalla.
Kyynelsauvat mahdollistavat liikkumisen ja etenemisen, mihin et kykenisi ilman.
Liikuttuneisuuttaan ei pidä peitellä. On annettava oman tuskan tuntua. Ja kiitos, ne jotka antavat oman tuskani tuntua myös heissä – jotka ovat valmiita olemaan kyynelsauvoina palan matkaa. Tullessasi tuskassasi nähdyksi on se kaikkein parantavinta mitä voit kokea.
Kiitos kyynelsauvoille!
