Olet varman lyönyt varpaasi joskus kynnykseen? Tiedät, mitä on kun tekee väärän valinnan ja askel tyssää kipuun.

Tai ehkä muistat, kun joku asettui kynnykseksi eteesi.

Taikka olet kokenut sen, kun muut “kävelevät ” ylitsesi, kuin kynnysmaton. Käyttävät hyväkseen kiltteyttäsi, oikeuksiasi, aikaasi, tai miellyttämisentarvettasi.

Tänään sulkiessani kotioven ja asetellessani oven ulkopuolen pientä kynnysmattoa ojennuksiin, tajusin: Niin totta tosiaan! Espanjassa ei taloissa ole yleensä kynnyksiä. Ei ulko-oven eikä sisäovien kohdalla. Ovien alta ilma vaihtuu ja viileällä vetää. Sieltä voivat maatasossa asuessa pienet ja vähän isommatkin öttiäiset vipeltävät sisään.

Pieni kynnysmatto alkoi puhua tarinaa sielustani.

Voimakas halu uskoa hyvyyden voimaan. Perusteita uskoa ihmisten ystävällisyyteen. Tarve auttaa, olla sopuisa ja kiltti. Rauhaarakastava. Hyödyllinen. Edesauttaa ja edistää tilanteita, jos suinkin mahdollista.

Täydellisessä maailmassa jokaista kohdellaankin hyvin ja kunnioittavasti. Mutta oikeassa maailmassa opit, että sinua kohdellaan myös huonosti. Tulet petetyksi. Ylenkatsotuksi. Selkäsi takana huhutaan pahaa. Sinua ei kunnioiteta. Eivät kaikki välitä sinun mukavuudestasi, saati sydämellisyydestäsi. Ei kaikilla ole ensisijainen ajatus kuunnella tai vaikuttaa.

Kyllä, kyllä se kaikki jaettu hyvä tulee vielä takaisin. Ajallaan. Näin uskottelet. Kylvä vain hyvää, vaikka näkisit tuholaisia.

Mutta samalla sisimpäsi huutaa:

– Tämä ei ole oikeudenmukaista. En ansaitse tällaista kohtelua. Olen kuin kynnysmatto. Kukaan ei piittaa, miltä minusta tuntuu, ja mitä minä koen. Kuinka he saattavat toimia näin minua kohtaan? Mitään pahaa en ole heille tehnyt? Miten he eivät kunnioita hyvyyttä?

Ja joka kerta itsetunto murentuu, kun sinua kohdellaan huonosti. Alat miettiä, että sinussa taitaa olla jotakin vikaa. Jokin sinussa antaa muille mahdollisuuden kohdella sinua näin. Ehkä olet liian kiltti.

Kiltti unohtaa ja uhraa omat tarpeensa ja elää toisia varten. Ja pettyy. Itsesyytökset hiipivät. Sinua käytetään hyväksi.

Miellyttämisentarve on heikon itseluottamuksen viesti. Sisällä petollinen kasa vääristynyttä itserakkautta. Toiselta nimeltään kiltteyttä. Sen ytimessä on itsekkyys. Sillä kun muut voivat hyvin, sinullekin tulee hyvä olo.

Olet ystävällinen. Et jätä koskaan pulaan tilanteita etkä ihmisiä. Huomaat toisten tunnetilat ja tarpeet. Sinä autat, tuet ja olet aina saatavilla. Joustat ja arvotat tilanteita ystävällisyyden tornista. Kyllä sinulta löytyy aikaa. Kyllä sinä voit tehdä sen, mitä muut eivät juuri nyt kerkeä. Kuinka kaunista. Ihailtavaa.

Saat kiitosta. Kehujakin. Ja koet sen kautta itsesi tärkeäksi.

Ja lopulta tulet riippuvaiseksi toisten toiveiden täyttämisestä. Se saa olosi tuntumaan paremmalta. Yhä mukavammalta. Ja itsekkyyden kierre on alkanut. Kierre, jossa ystävällisyytesi ja miellyttämisen tarpeesi varastavat aikaasi. Se on kuin hivuttava tauti, joka kuluttaa voimasi. Etkä huomaa, että elät toimintasi pettämänä.

Sitten kohtaat ihmisiä, jotka kokevat ystävällisyytesi moitteena tai kerskumisena, ja sinuun sattuu epätavallisen paljon.

Ihmettelet. Kyselet. Sisälläsi kalvaa epäoikeudenmukaisuus, joka alkaa muuttaa muotoaan katkeruudeksi.

Ja totuus on, että elät itsepetoksessa. Käytät toisia oman omanarvontunnon kasvattamiseen. Ystävällisyyden vaikuttimena ei olekaan rakkaus. Auttamisen motiivina ei ole aito välittäminen. Sisimmän motiivit ovat tiedostamattasi vääristyneet. Ja vain sinä tunnet sen aiheuttaman pahan olon. Ja vain sinä petyt.

Opin tämän toistakymmentä vuotta sitten. Elää sydämen mukaan. Ei tunteiden.

Nyt uusi ovimatto puhui taas.

Miksi autat muita?

Mikä on syvin vaikuttimesi, motiivisi ystävällisyyteen?

Oli kipeää huomata, että vilpittömyyteni ei ollut puhdasta. Tahattomuuteni oli sekoittunut epäpuhtautta. Toista ihmistä tulee auttaa siksi, että se on oikein. Ei siksi, että siitä saa hyvää oloa tai tukirakenteita tai merkitsevyyttä.

Oli kipeää opetella sanomaan “ei” toisten tarpeille. Tuntui julmalta laittaa selkeät rajat erottamaan, milloin kynnysmattoon pyyhittiin jalat ja milloin vaatia putsaamaan rapajalat muualla.

Oppia sanomaan, mitä sydän haluaa ja mitä ei ja ennen kaikkea sanoittaa ajankäytön rajat. Pelottavaa seistä sisimmän avoimuuden edessä.

Voi olla, että rajoja asettamalla karkotat ihmisiä läheltäsi. Saatat kohdata ikävää käytöstä, kun et mukaudu muiden toiveisiin. Ainakin kohtaat kommentteja tai ilmeitä jäykkyydestä, kun et olekaan kaikkien palveluksessa. Mutta kun tiedät kaiken toimintasi vaikuttimena olevan syväluotaavaa, puhdasta rakkautta, tiedät tekeväsi oikein.

Kun rajasi ovat lujat ja vakaat, rauha varjelee sisimpäsi ilon. Et väsy, et uuvu. Ja silloin hyvyyskin tulee sinulle takaisin kukkurallisena, sullotuin kukkuramitoin.

Kynnyskysymys on jokin, mikä estää asioiden etenemisen tai siitä riippuu kokonansa asioiden edistyminen. On tärkeä avata sisimpänsä peräkammareiden ovia ja pysähtyä. Onko jotain, mikä estää ilon ja voiman virtaamisen arkeeni? Olenko sitoutunut oman sydämeni unelmien toteuttamiseen vai muiden toiveiden täyttämiseen?

Onko jotain, mikä omassa toiminnassani antaa luvan muiden käyttäytyä minua kohtaan näin? Jotain, mikä vartoo ihmiskiitosta ja siten jättää sisimmän turhaan odottamaan hyvyyden palaamista takaisin.

Toivon, ettei sinun sydämen huoneessasi ole kynnyksiä. Mutta etteivät sinne siitä huolimatta itsekkyyden viima tai miellyttämisen haluiset öttiäiset käpöttele sisään.

Täällä ei ole kynnyksiä.

Täällä on ovia.

---