Kuuntelen Suomen suven ääniä. Kuuntelen järven sointeja. Kirjosiepon säveliä. Mehiläisten virettä. Rantasaunan kiukaan rätinää. Sydämeni sykettä. Kaikkea niin tuttua ja tavallista, mutta niin ihanaa. Suomen äänimaisema on rauhallinen, hyvin pehmeä. 🤍

Vietän tämän kesän koto-Suomessa.

Lapsi kysyy tuon kysymyksen, olisinko ennemmin kuuro vai sokea, jos pitäisi valita. “Kuuro”, vastaan. Ja jään miettimään.

Kuurot osaavat lukea huulilta. He pystyvät kuulemaan ihollaan. Käyttävät tukiviittomia osallistuakseen. Silti kommunikaatiossa tapahtuu virheitä. Kuurous aiheuttaa usein haasteita tiedonsaannissa. Se tuo turvattomuuttakin. Aistivamma, joka tekee vaativammaksi arjen.

Kuuntelemme. Kommunikoinnissa tapahtuu virheitä myös kuulevilla, jotka eivät kuuntele.

Taajuus voi olla väärä taikka kieli outo. Kommunikoinnissa tutuilla sanoillakin on todella pieni osuus viestistä.

Kuulla vai kuunnella. Jokin aistivamma voi olla siinäkin.

Meillä on vain yksi suu, mutta kaksi korvaa. Onnen salaisuus kuunnella enemmän kuin puhua.

Miten tärkeä osa hyvinvointia kuuntelemisen taito ja kuulluksi tuleminen ovatkaan meidän ihmisten kesken. Voimme todella vaikuttaa toisiimme kuuntelemalla. Se on täynnä merkityksellisyyttä ja voimauttavaa ajatusten prosessointia.

Olemme kokeneet sen. Kuunteleminen on niin paljon enemmän kuin vain asioiden tai tiedon kuulemista. Paljon enemmän kuin toimintaa tai ajanvietettä. Paljon enemmän kuin vain kuulemista.

Mieleen nousee kuuntelemisen mittarin neljä muotoa. Sen on luonut Barker & Watsonin, 2000. Kuuntelijatyypin havaitseminen huojentaa suunnattomasti keskustelun odotuksia. Se auttaa suuntaamaan keskustelua, estää pettymyksiltä ja antaa arjen ihmeille tarttumapintaa. Kun tiedät, millainen kuuntelija vierelläsi on, pystyt kommunikoimaan paljon tarkoituksenmukaisemmin.

On hyvä pohtia tässä, millainen kuuntelija itse olen.

🤍 Aikasuuntautunut kuuntelija tarttuu tehokkaisiin asiakohtaisiin viestintähetkiin. Hetkessä on mukavaa jutustelua ja tiedonsaamista. Hän helposti kuitenkin keskeyttää puheen, sillä hän antaa ajan vaikuttaa keskittymiseensä. Tuntuu, että hän kuulee, muttei kuuntele.

🤍 Toimintasuuntautunut kuuntelija ymmärtää asian ytimen nopeasti. Miten paljon iloa tuokaan hänen palautteensa viestin ymmärtämisestä. Hän antaa myös selvää palautetta omista odotuksistaan ja voitte visioida yhdessä. Hänen kuuntelemisensa on kuitenkin reaktiivista, sillä hän ei näe tunneasioita merkityksellisinä keskusteluissanne.

🤍 Sisältösuuntautunut kuuntelija puolestaan kuuntelee perustelut ja sisällöt tarkkaan. Hän pohtii kuulemaansa monipuolisesti ennen kuin muodostaa omat mielipiteensä. Koet hänen olevan todella kiinnostunut. Saat vaikutelman asiasi merkityksellisyydestä hänen kanssaan ja se syvenee kuuntelemisen kautta.

🤍 Ihmisiin suuntautunut kuuntelija huolehtii kuuntelemisessa taasen toisten tunteista ja etsii yhteistä kosketuspintaa. Hän myötäelää empaattisena ja hallitsee kuvailevan kielen keskusteluissa. Miten kaipaammekaan tällaista avointa hetkeä kohtaamisissa ja tarkkaavaista kuuntelijaa. Se vie kommunikoinnin tunnetason rappusille ja lähentää. Siinä syntyy sydänten kohtaamisen ihme.

Perheen ja parisuhteen keskustelukulttuurissa ja kommunikoinnissa tarvitsemme näitä kaikkia kuuntelijan taitoja samoin kuin ystävyyssuhteissakin. Ne luovat merkityksellisyyttä ja luottamuksen iloa arkeen.

Kuuntelemisen taidostaan moni ei kuitenkaan ole edes huolissaan, vaikka ne vaikuttavat niin suuresti hyvinvointiin. On elämälaatua parantavaa kehittää omia kuuntelijan taitojaan.

Kuunnellaan tänä kesänä. 🤍

Barker, L. L. & Watson, K. W. (2000). Listen up. How to improve relationships, reduce stress, and be more productive by using the power of listening. New York, NY: St. Martins Press

---