Iki-ihana Suomi täynnä järviä, jokia, merta, sinisyyttä. Kesä on aikaa, jolloin saat kutsun veden päälle.
Turvallista, ihanaa, mielenkiintoista, kaunista ja mukavaa on astua veden päälle, jos astuu jonkin vettä kannattelevan päälle tai sisälle.
Elämässä tulee kuitenkin aika ajoin hetkiä, joissa sinua kutsutaan elämään mahdollisuuksissa, joita et näe. Joita et tunne. Kutsutaan astumaan veden päälle ilman venettä.
Mielesi täynnä kysymyksiä. Sydämestäsi nousevat esille siellä olevat esteet. Sielusi rajoittaa etenemistäsi. Ajatuksesi takertuvat kiinni kokemuksiisi:
-Ei tässä ole mitään järkeä. Tämä ei voi mitenkään onnistua. Ajatuskin on jo tuhoon tuomittu…
On viisaampaa kuunnella toista ääntä. Kaikkien kannalta järkevämpää jäädä odottamaan rantaan aikanaan tulevaa venettä.
Näin moni on menettänyt ihmeen. Moni jäänyt vuosiksi katselemaan laineita ja rakentanut oloansa mukavammaksi rannalla. Odottaen.
Ja sisin kuulee jokaisen aallon äänettömän kuiskauksen. Jokaisessa laineessa kuin muisto menetyksestä.
Mainingit masentavat.
On löydettävä se, mikä yhdistää sydämen ja elämän. Kutsun astua veden päälle. Yhdistäen Kutsun Antajan ja sinut. Siinä merkillinen voima. Ihmeitä tekevä voima. Ja rauha.
Vaarattomuus voi tuntu turvalliselta. Valloittamattomuus on kuitenkin epävarmuutta.
Luin vasta yhden ihanan aforsmin. “Jos et usko ihmeisiin, olet ehkä unohtanut, että sinä olet yksi.”
Joten astu – ethän jätä elämääsi inhimillisten mahdollisuuksiesi varaan.
- Hiljentyminen ja levollisuus
- Ihmissuhteet ja rajat
- Luovuuden ilo
- Tietoisuus ja voima
- Toivo ja elämänjano
- Tunnemaailman tasapaino
- Unelmat ja ihmeet
