En ole käynyt koskaan Israelissa, enkä kokenut Kuolleen meren tunnelmaa. Kuulin tänään kuitenkin ajatuksen, jonka tahdoin kirjoittaa ylös.

“Kuollut meri on kuollut, sillä se vain ottaa vastaan.”

Ottaa vain vastaan.

Oli aika, jolloin huolehdin muiden tunteista ja tarpeista oman hyvinvointini ja jaksamiseni kustannuksella. Toisen tunteiden mukaan eläminen valtasi elämäni lähes kokonaan. Otin vastaan kaiken.

Tunnustelin, kuulostelin ja havainnoin koko aika tilanteita ja otin vastaan huolet, niin kuin ilotkin. Uskoin vilpittömästi toimimisen näin olevan toisista välittämistä.

Otin vastaan toisten olon ja niiden ehdoilla toimiminen kulutti minua. Jotakin kuoli.

Olin niin keskittynyt vastaanottamaan muiden elämää, että luulin sen olevan lähimmäisen rakkautta.

Olin keskittynyt ottamaan vastuun tilanteista, jotta ne olisivat sopuisia ja sujuvia.

Samalla sivuutin kuitenkin omat tunteeni ja tarpeeni. Ja koin suurta pettymystä, kuin kuivuutta siitä, miten asiat olivat.

Jotakin oli kuollut ja ihmettelin.

Tuon vastuulliseksi rakkaudeksi nimittämäni toiminnan takana oli vilpitön ja tiedostamaton pyrkimys saada toiset antamaan hyväksyntää. Antamaan turvaa. Antamaa rakkautta minulle, joka en antanut riittävästi niitä itse itselleni.

Kuollut meri on kuollut, sillä se vain ottaa vastaan.

Toisaalta voi olla niinkin, että vaatii muita antamaan, huomioimaan, kuulemaan ja tekemään. Minä, minulle minua, minun tavallani.

Vain ottaa vastaan. Lataa ihmissuhteeseen näin epärealistisia odotuksia. Olla niin tärkeä, että minua tulee kohdella näin.

Vaativalle virheiden sietäminen tuottaa suunnattomasti vaikeuksia. Kohtuuttomien odotusten lisäksi kokeepa vielä suhteen pinnalliseksi. Korkeat odotukset ja vähäinen kommunikaatio ovat yhdistelmä, jossa aina kuolee jotakin.

Pettyy, kun toinen ei ratkaisekaan ongelmia. Kuin hän ei anna aikaansa. Ei anna vaivannäköänsä. Kuin hän olisi itsekäs ja kylmä. Vaan hän on vain ihminen omine vajavaisuuksineen. Keskeneräinen, kuten me kaikki ja hän ymmärtää, että sinun elämäsi on sinun.

Kenenkään velvollisuus ei ole olla toisen ihanne. Kenekään velvollisuus ei ole täyttää toisen onnellisuutta.

Itseään arvostava ihminen uskaltaa asettaa itselle ja toiselle rajat, mutta liialliset vaatimukset kuolettavat. Huono kohtelu ilman välittämistä tuhoaa tyytyväisyyden. Ja hyvä kohtelu ilman tervettä oman elämän välittämistä kuolettaa sielun.

Jos vain otamme vastaan, olemme kuolleessa tilassa. Ei siinä kasva eikä kykene elämään mikään kaunis, herkkä, uusi ja suloinen. Ei rakkaus eikä ystävyys.

Pidetään huoli, että annamme. Että vesi virtaa kauttamme. Ettemme ole tietämättämme kuin kuollut meri.

• Hiljentyminen ja levollisuus
• Ihmissuhteet ja rajat
• Luovuuden ilo
• Tietoisuus ja voima
• Toivo ja elämänjano
• Tunnemaailman tasapaino
• Unelmat ja ihmeet

---