Mañana. Manjana.
Kaikki tietävät, kuinka erilainen on espanjalaisen aikakäsitys. Olet kuullut mañana, mañana -kulttuurista. Eli kuinka asian voi hyvin hoitaa vasta huomenna, ja vaikka se ei tapahtuisi huomennakaan, ei se ole niin vakavaa, eikä siitä tehdä ongelmaa.
Manjana tarkoittaa “huomenna”, tai paremminkin käytännössä se on “ei tänään”. Tokikin tätä meininkiä me muunmaalaiset liioittelemme. Espanjalaiset eivät kuitenkaan ole yhtä täsmällisiä kaikessa kuin suomalaiset, eikä pientä myöhästelyä pidetä täällä loukkaavana.
Elämäntapa on rentoa ja kiireetöntä. Ei ole tarvetta valittaa ajan puutteesta, koska työkin on saumaton osa elämää. Hommia ei paineta tukka putkella tehokkuus-meiningillä, jotta varmasti sovitut deadlinet pitää.
Kuinka usein sinä ajattelitkaan päivän aikataulujen menneen plörinäksi, kun jokin asia viivästyi tai venyi?
Tai kuinka monesti ajattelitkaan haluavasi jutella työkaverin kanssa, muttet voinut, sillä eihän ole hyväksyttävää tuhlata kallista työaikaa tai venyttää sovittua lounasaikaa sellaiseen.
Pääasia ei Espanjassa ole valmistua ajallaan tai työt saada justiinsa tänään tehdyksi. Keskustelut ja kohtaaminen on arvokkaampaa. Maailma jatkaa pyörimistään, vaikka hommat eivät aina tulisikaan valmiiksi ihan sovitussa aikataulussa.
Espanjassa ei tarvitse – eikä haluta – omaa aikaakaan samalla lailla kuin suomalainen rauhoittuakseen ja ladatakseen akkuja raskaan työpäivän jälkeen, koska työntekoa ei oteta liian vakavasti. Ja juuripa siksi energiaa on jäljellä vielä illalla reilusti muuhunkin.
Tiedät hyvin, ettei luovaa ideointia tai flow-tilaa voi kellottaa saati kalenteroida. Niille pitää luoda kasvualusta kiireettömyydellä ja rentoudella. Sama toimii ihmissuhteissa. Syvyys ja lujuus sekä ilo tarvitsee aikaa.
Mutta aina ei ole riemullista, kun huominen ei olekaan huomenna. Kun yhdessä on sovittu huomiseksi tärkeä asia ja merkityksellinen hetki, ja odotat auringon nousevan. Kuitenkin jokin ajaa sen ylitse. Tai toinen jopa antaa ajaa sen päälle.
Luottamus kärsii. Olo on petetty. Epätoivo, suru, turhautuminen, turtumus tai häpeä hiipii huoneeseen. Kielteisiä tunteita sinkoilee seinistä. Mihin tämä koskee sisälläsi?
Olit juuri oppinut ihanan tavan elää : ihmisen menevän asioiden edelle arvossaan. Ja nyt sinä olitkin ohitettavana.
Kun huominen ei olekaan huomenna, on muistutettava sieluaan. Odota, älä ole levoton. Miksi murehdit? Vielä sinä saat kiittää, kun vain valitset olla umpirehellinen sydämellesi ja lähimmäisellesi. Ja opettaa sisimmällesi jotakin tästä.
Voi olla mahdoton idea oppia mañana-elämäntapaa, saati säilyttää edes osa omaksutusta manjana-mentaliteetista tullessa takaisin Suomeen.
Omalla toiminnalla voi kuitenkin pyrkiä kannustamaan muitakin elämään rennommin ja siirtämään tärkeysjärjestyksessä ihminen työn ja toiminnan edelle.
Siestamaailman rentoudesta postauksen löydät täältä :https://pihlajakeinu.com/siesta/
