Lähipuistossa on iso allas, missä asustelee suuria kesyjä kultakaloja. Oranssisia, isokokoisia, 30-40 senttimetrin kokoisia kaloja. Lapset niitä ihastelevat ja syöttelevät.

Kuulin lasten juttelevan näille kauniille kaloille.

– Muistatteko teidän kodin, mistä te muutitte tähän altaaseen? Oliko se meri vai akvaario? Onko teillä huono muisti, vai? Miksi ette vastaa!

Ulkosuomalaisen lapsen maailmassa kaksi kotimaata, ehkä enemmänkin. Se saa hänen ajattelemaan kalojenkin matkustelua. Asuvatko ne mielellään tässä kodissa, vai onko ne vain tuotu tähän paikkaan!

Kultakaloja aloin minäkin miettimään. Lapsen kaltainen tahdon olla. Lasten ajatuksissa paljon enemmän avaruutta puhtautta, avoimuutta, leikkisyyttä.

Kultakalat ovat ystävällisiä muita kaloja kohtaan. Tiedämme, että ilman parvea ne ovat paljon värittömämpiä, arempia ja herkempiä sairauksille. Yksinäisyys aiheuttaa sille stressiä ja lyhentää siksi sen elämää.

Onko näin kaikkien luotujen laki? Ei ole hyvä olla yksinänsä. Tarvitsemme toistemme avuja. Yhdessä on voima. Yhteys synnyttää meihin väriä. Elämänväriä.

Kultakaloilla on sanonnassamme kolmen sekunnin muisti. Siksi se voi olla onnellinen olohuoneen pyöreässä pienessä maljassa. Eihän sitä haittaa viettää elämäänsä siinä – aina kun se ehtii uida kierroksen, se on jo unohtanut edellisen. Jokainen kierros on kuin uusi jännittävä tutkimusmatka.

Voi, olisipa meidän muistimme sellainen!

Vaan me muistamme kierroksemme auringon ympäri, edellisen, vuosikymmenten, kaiken. Turhankin ja turhauttaneen niissä jokaisessa kierroksessa.

Kultakaloilla on tiettävästi kuitenkin viiden kuukauden mittainen muisti. Miten se on tutkittu, en tiennyt ennen.

On kerrottu kokeista, joissa kultakala opetettiin yhdistämään äänimerkki ruokintaan. Kala ui paikalle kuultuaan äänimerkin kuukausien päästä oppimisesta. Ne ovat muistaneet, mitä ääni tarkoittaa.

Siitä huolimatta, mitä kultakaloista yleisesti ajatellaan, ne ovat siis älykkäitä.  Kalojen älyllisten kykyjen ja käyttäytymisen tutkimus on edennyt viime vuosina isoin harppauksin. Mitä hyödymme tästä, en tiedä. Mutta kaikki, mikä on luotu, on sangen hyvää ja hyödyllistä.

Kultakalojen muistissa ei mitään turhaa. Ei painolastia. Niille on tärkeä vain yhteys ja yhdessäolo. Voimme mekin oppia panemaan pois kaiken, mikä painaa ja valheen, joka sitoo ajatuksemme.

Puhukaamme totta itsellemme ja toisillemme, sillä yhteydessä on elämämme voima. Kukin meistä puhukoon rakkautta itsellemme ja lähimmäistemme kanssa, sillä me olemme toinen toisemme jäseniä.

Kun siis ympärillämme on kokonainen todistajia kokonainen pilvi, pankaamme pois kaikki mikä painaa ja kaikki viha, kiivastus, herjaus ja häpeällinen puhe, joka niin helposti kietoutuu meihin ja vie omasta sekä toistemme elämästä värit mennessään. Vie meidät yksinäisyyteen, elämän haaleuteen.

Kiinnittäkäämme katseemme siihen, mihin elämämme perustuu. Siihen, mikä kestää viat itsessämme ja toisissamme. Siihen, mikä tekee elämän täydelliseksi.

Ethän menetä rohkeuttasi unelmiin. Ethän anna periksi, vaikka tuntusi, että pyörit kuin samaa maljaa ympäri.

---