Miten ihania ovat nuo villeinä kasvavat kukkaniityt ja ystävällisten ihmisten kylvämät kukkapellot. Saat kerätä kukkapilviä ylen määrin ja iloita. Iloita tuoksuista ja väreistä. Luonnon ihmeellisistä muodoista ja makeudesta. Tulvillaan lainehtivasta medestä ja mesikasteesta.

Kukkapilviä kerääntyi myös kauniisiin asetelmiin kannoille, amppeleihin ja astioihin. Kukkapilvet täyttivät mökkini pihapiirin täynnä toivoa ja hyvyyttä. Hoitavaa kauneutta ja sopusointua.

Ja kaikkiin niihin yhdistin pellavaa. Pellavan valkoinen ja sininen kukka niin symbolinen.

Jossakin Etelä-Suomessa muistan kuulleeni olevan pellon, johon maanviljelijä on kylvänyt pellavaa Suomen lipun muotoon. Tuulessa lainehtiva siniristiippu. Synnyinmaani. Kesäkotini symboli.

Pellava, kulttuurimme kasvi.

Pellava kukkii muutaman tunnin aamulla ja vain aurinkoisina päivinä. Kukkineet pudottavat terälehtensä jo samana iltapäivänä. Yksi pellavan kukka kukkii todellakin vain yhden päivän. Voisi ajatella, mitä hyötyä, miten kannattavaa?

Kukintoja yhdessä  kasvissa on kuitenkin paljon.

Saiko sinussa avautuva nuppu vastaanottaa lämpöä niin, että se kukki tänään?

Suritko, kun tuo kukintosi olikin iltapäivällä jo kuollut?  Katselitko tippuvia terälehtiä katkerana kyynelehtien – Ajattelitko, mitä hyötyä? Olisiko kaikki se vaiva kannattanutkaan?

Kukit keskellä muiden kukkapilvien ja vertaat itseäsi niihin. Orvokit, vuokot ja neilikat kukkien kestävinä ja suurina kuun kiertojen ajan. Vähättelet tehtävääsi, väriäsi ja voimaasi valmiina jopa luopumaan omastasi.

Vähäpätöisenä, niin pienenä ja heiveröisenä mitätöit kutsusi. Rohkaiset sen sijaan muita kukkimaan, valtoimenaan iloa tuottamaan ja alaa valtaamaan.

Vaan kuka kertoisi sinulle, että tuoksut valloittavalta. Olet kokonainen ylellinen  tuoksukimppu yhdessä varressasi. Että olet juureva ja rouhea, ja kukintasi jälkeenkin sinä elät. Elät vuosikymmeniä – siemenissä, huonetuoksuissa, kankaissa, rakennuksissa, materiaaleissa tehtäväsi.

Olkoonkin kukkapilvesi hentoinen ja lyhyt, mutta valkoisena hohtava pellavainen pukusi ikuinen. Rakkauden täyteiset kodat ja iloa kuplivat oikeamieliset sanat. Sinun tehtäväsi on olla niissä ajaton ja kestävä.

Pellavavartesi kerätään ja puhdistetaan. Puristamalla syntyy pehmeää, parhaimman laatuista ja kestävää kuitua, arvokasta aivinaa. Sairaita hoitavaa käärinliinaa ja lujaa ajatonta kangasta.

Samalla myös tappuraa, josta tehdään karheaa rohdinlankaa, vaan sekin eristeenä ja saumojen tiivisteinä tärkeää. Ei mitään hukkaan heitettävää.

Ei turhaan mene siis yksikään. Varresta taipuu vielä ainetta maaliin, värkkiä mattoihin ja tykötarvetta telttoihin. Pellava – sinä ikuinen ja uskollinen ystävämme.

Voisiko vielä ajatella, mitä hyötyä on pellavan olla ja kukkia. Turhaa yhden aamupäivä ajan kukoistaa.

Ei, älä katso ajallisia. Katso tehtävää.

---