En ollut koskaan ajatellut, että jokin ystävyyteni loppuisi. En ollut löytänyt sellaista syytä, miksi hyvä ihmissuhde eräänä iltana kuihtuisi.
Kyllä olin kuullut, että joillekin mittarina toimii yhteinen aika. Yksipuolinen yhteydenpito jossain merkkinä ystävyyden loppumisesta. Toisille yhteiset harrastukset ovat ystävyyden voima. Joillakin pettymys, riita, loukkaantuminen, anteeksiantamattomuus on ylitsepääsemätön asia ystävyydessä. Jopa sairastuminen tai erilainen elämäntilannekin. Ystävyyssuhteita näivettyy varmasti hyvin moninaisista syistä.
Ajattelin kuitenkin, että sellainen olisi haaskausta. Ettei niin tarvitsisi käydä. Kaikkihan ja enemmänkin kuuluu elämään ja yhdessä täällä kuljetaan.
Ystävyys on niin erilaista eri elämäntilanteissa ja sen eri kausina.
Monia kertoja olen itsekin kokenut yksipuolisuutta, asioita joita on vaikea ymmärtää ja kipeitäkin hetkiä, mutta ei ystävyyteni kuihtunut niistä. Siksi sattui sielun syvimpiin kohtiin, kun ystävyys loppuikin.
Oli katsottava itseä kauan ja pitkään. Kysyttävä kysymyksiä. Myllättävä multaa ja etsittävä syitä itsestä.
Olinko todella ymmärtämätön ja umpisokea. Näkökyvytön ja tietämätön olinkin. En löytänyt niin suurta syytä, että olisin itse noin toiminut.
Ja opin. Olemme todellakin kaikki erilaisia.
Arvokkainta on löytää ystävä, joka kykenee katsomaan sinua sielusi läpi. Näkee sen kuka kaikkinesi olet, ei vain tekojasi ja sanojasi. Eikä vain heikkoja hetkiäsi ja niiden seurauksia. On tietoinen, mitä käyt läpi. Osaa kuulla sanomatta jääneet sanasi ja pitää arvossa sinua, koska olet sinä.
Kuihtunut ihmissuhde on kuin puhumattomuus. Kuin epätietoinen ahdistus. Jokin kalvava tauti, joka tappaa kauniin kukan.
Ystävyys tarvitsee kastelua. Toisaalta liika vesi voi aiheuttaa juurien mätänemistä ja lopulta näivettymisen. Riittävästi ravittuna ei kuitenkaan se kuihdu.
Rakkauden ja vapauden tasapainoisuus paras ohje.
