Yksi tapa tunnistaa, onko espanjalainen vastasyntynyt vauva tyttö vai poika, vaatteiden värien lisäksi, on aina ollut korvakorut. Vastasyntyneet tytöt saavat korvakorut usein jo synnytyssairaalassa muutaman tunnin ikäisinä – pojat eivät.
Latinalaisessa Amerikassakin tämä on yleistä. Uskomus elää, että kipu on pienempi, mitä nuorempana korvat lävistetään. Kasvaessamme korvarusto kun paksunee.
Suositus korvakorujen laittoon on vauvan painaessa vähintään 2900 grammaa, tai parin kuukauden kuluessa, tai viimeistään ennen kuin vauva on 10 kuukauden ikäinen.
Tapa on juurtunut katoliseen kulttuuriin.
Uskomukset tulevat kaukaa. Roomalaiset olivat niitä, jotka alkoivat aikanaan lävistää tyttöjensä korvia riittinään. Se oli voiman symboliikkaa ja naiseuden viehätystä.
Korvakorut myös kuvastivat naisen elämään kuuluvaa kipua ja kestävyyttä.
Korvakorujen uskottiin tuovan suojelua. Korva on nimittäin naisen tärkeä ruumiinosa, sillä muinoin uskottiin sankarien syntyvät äitinsä korvasta.
Tyttölapsen syntyminen mihin tahansa kotiin on Espanjassa suuri juhlan aihe. Tytöille ensimmäisten korvakorujen laittaminen on enemmän kuin pelkkä toimenpide; Sanovat sen olevan kuin eläisi satua.
Vaaleanpunaiset vaatteet, lahjat ja korut tekevät tyttären ensimmäisistä päivistä ihmeellistä, joka on täynnä riemua ja onnea. Siksi korvakorujen laittoa ei kaikki koe silpomisen muotona.
Yhä useammat kuitenkin kyseenalaistavat nykyään tämän perinteen. Ei vain sen vuoksi, että pienen vastasyntyneen korvat lävistetään barbaarimaisesti vaan myös siksi, etteivät tahdo merkitä lapsen sukupuolta. Pienen vauvan korvien lävistämisen vastustaminen on lisäksi viesti vieläkin vallalla olevalle machoilukulttuurille.
Söhäsen muurahaispesää. Eikö samalla myös kyseenalaisteta jokaisen vanhemman vapaus, mutta eritoten kyky päättää, mitä he uskovat olevan parasta lapselleen?
Aivan moni vanhempi tahtoo tyttäriensä kasvaessa heidän itse valitsevan ja päättävän elämässään asioistaan. He sanovat korvakorujen laitolle perusteluksi vapauden ottaa korut pois, jos tytär sitä harkitsee.
Vakavampi asia olisi, jos hän haluaisi ottaa korvakorut pois ja vanhemmat sanoisivat “Ei, et voi, koska olet tyttö”. Tai ettei kukaan koskaan kertonut sitä hänelle tai kysynyt, miksi hänellä ne on.
Naiseutta, naisellisuutta, naisia vastaan on maailman sivu hyökätty. On naiseuden torjuntaa, syrjintää ja vaimennusta. On repimistä, alistusta ja välineellistämistä. Naiseus monelle kirottu kokemus.
Samoin on niitä, jotka naiseuden voimalla tuovat suojaa, turvaa ja kauneutta. Luovat herkkyyden kautta hoivaa ja toivoa. Tuovat kehollista viisautta ja kohtaamisella saavat aikaan uutta elämää.
On naiseuden raunioiden raivaajia ja jälleenrakentajia. On naiseuden kautta inhimillisyyden synnyttäjiä.
Naiseus lie maailman salaperäisin asia.
Naisista tehtiin erilaisia siksi, että syntyisi ehyt tasapaino. Naiseuden voima on erilainen. Vain yhdessä miehisyyden kanssa olemisessa tuo henkinen eheys totta.
Olemme erilaisia, jotta yhdessä olisimme paljon enemmän kuin mihin yksinämme kykenemme.
Korvakorujen viestinä ei vastakkaisasettelu vaan yksityiskohtainen muotoilu. Valettu, muovattu ja luotu kauniiksi. Naiseksi.
