Konflikteja – uutiset kertovat. Konflikteja – lehdet kirjoittavat. Konflikteja – naapuri avautuu.
Miksi kaikkialla konflikteja läpi ihmiskunnan historian.
Ongelmatilanteita, joissa molemmat osapuolet pitävät toistensa näkemyksiä väärinä ja vain omiaan oikeina. Vastustetaan toista ja ollaan eri mieltä. Näkemykset riitelevät, sotivat. Ei ole enää kyse vaarasta tai kriisistä, vaan ajatusten yhteensopimattomuus tuhoaa ja tappaa kauneutta, iloa, rauhaa, rakkautta. Konfliktit synnyttävät henkistä ja fyysistä väkivaltaa.
Vaan tosi vaarallista on myös se, että käy suurta riitaa hiljaa sisimmässään. Osasin sen taidon liian hyvin aikoinaan. Olla vain hiljaa ja vältellä konflikteja, niellä ylpeys. Parempi vain tukahduttaa nuo ristiriitaiset tunteet, sillä siitä saa syyttää vain itseään ottaessa haastavan asian esille ja aikaansaaden sodan- ajattelin.
Mutta tällöinkin konflikti kasvaa. Kasvaa sisällä sisimmässä kuin salaa aiheuttaen levottomuutta, huolia, tyytymättömyyttä, katkeruutta, pelkoa, masennusta. Sielläkin se tekee tuhoaan, tappaa ja sotii.
Konfliktin voi hiljentää, mutta se niin ei häviä.
Onnellisissa saduissa asiat ratkeavat parhain päin ja sovitaan, opitaan ja rakastetaan jälleen rauhaa. Onnellisessa elämässä asiat eivät tule ihmisten väliin. Onnellisessa arjessa on opittu neuvottelemaan. Onnellisessa kodissa konfliktit ovat kehittymisen siemeniä.
Ja kehittymisen siemenistä kasvaa kunnioitusta. Taimenet ovat kuuntelevia. Versot tasapuolisia ja kauniita. Nupuissa näet uusia unelmia ja kukkasissa huomisen rauhanneuvotteluja.
Konfliktit ovat kehittymisen kalliita siemeniä. Niille kannattaa antaa aikaa, valoa ja lämpöä. Silloin ne yllättävät aina värillään, muodollaan ja voimallaan.
Kaikki me myös toivomme globaalin listan konflikteista lyhenevän. Että rauhanneuvottelijoita olisi joka korttelissa ja kartanossa. Että me jokainen olisimme rauhaa rakastavia enemmän kuin oikeuksistamme kiinni pitäviä. Että me olisimme itse niitä rauhantuojia.
Se on mahdollista vain, kun sisimmässä valitsee rauha.
