”Jokaisen pitäisi osata tehdä yksin kolme asiaa – nukkua, itkeä ja nauttia”, sanoi psykologi Anna Collander. Ja kaikki nämä kolme vapaudesta käsin, jotta voi kokea olevansa elossa. Viihtyä elämässään.
Muistin tämän täällä Etelä-Espanjassa aurinkoisena, lokakuisena päivänä ollessani rannalla. Lähellä istui päivänvarjon alla yksin hän, joka välillä itki, välillä nauroi, ja välillä laittoi silmänsä kiinni ja oli aivan hiljaa. Ehkä nukahtikin, sillä kirja sylistään tipahti.
Meidän tokikin kuuluu olla yhteydessä toisiin. Se on luonnollinen tarve ja terveyden merkki. Yksinolon pohjataidot oppien elämää voi kuitenkin ohjata haluamaansa suuntaan ja vasta silloin voi antaa enemmän myös muille.
Osata kuunnella itseään. Viihtyä yksin. Se on itsesuojelutaitoa. Se on rakkautta elämää ja toisia kohtaan.
Kipu ja epämukavuus kohdataan yksin. Tuolla omien rajojen sisäpuolella vahvistumme ja löydämme empatian. Siellä meistä kasvaa kiinnostavia ja lempeitä. Olemme sinut itsemme, toistemme ja koko maailman kanssa.
Yksinolo on perustarve ihan kuin uni ja ruoka. Ja silti moni meistä ohittaa tai unohtaa sen liian heppoisasti. Itsensä unohtaessa muutumme kireiksi. Väsyneenä meistä katoaa lämpö. Ilman omaa piilopaikkaamme, meistä tulee tyhjiä.
Yksinollen itkien, nauttien ja nukkuen – eläen hetki. Silloin fokusoituu tärkeimmät. Silloin opimme näkemään syvemmälle. Hyödyntämään voimaa, joka on uinunut hiljaa odottaen. Silloin sisältämme kumpuaa rauhaa ja kaipuuta. Kaipuuta siihen, minkä luulimme jo menettäneen merkityksen.
Vapautta viihtyä omassa elämässä. Sen hintana on epämukavuuden kohtaaminen ja yksinolon viipyilevät keskustelut sisimpänsä kanssa.
Mitä ovat ne kolme asiaa, joiden tekemistä olet lykännyt?
Mitkä ovat ne kolme asiaa, joita kaipaat juuri nyt?
Entä kolme merkille pantua huomiota, jotka tekevät sinut kovin murheelliseksi?
Ja ne kolme, joita sinun tulisi tehdä pian?
