On kirkas aamu. Pilvetöntä ja häikäisevää. Valo tekee hyvää silmien kautta kehoon ja ihan sydämeen saakka. Kirkkaudessa on voima, joka synnyttää elämää kaikkialla, mihin se koskettaa. Rakastan.
Näkemisen ilo. Antamisen ilo. Liikunnan ilo. Oppimisen ilo. Elämän ilo. Jaettu ilo.
Ilolla on monia värejä ja muotoja. Silmät voi vastaanottaa ilon tunteen. Samoin äänet ja kosketus, liike ja sanat välittää ilon. Ilo syntyy vapaudesta ja ihmeellisestä lahjan kokemuksesta.
Ilo ei koskaan voi olla liiallista.
Ilolla on omat kehänsä. Pilkkeensä ja voimansa. Se on täynnä tyytyväisyyttä ja kiitollisuutta. Kiintymystä ja luottamusta. Ehkä ripaus rakastettavuutta ja riittävyyttä. Jotakin oikeanlaista ja leikkisää.
Ilo kätkee sisäänsä monenlaisia tunteita. Näin listan, missä iloa kosketti toistakymmentä tunnetta.
Ilo on lie yksi elämää kannatteleva alkuvoima.
Mutta mitä onkaan kirkastettu ilo? Siitä kuulee harvoin. Tänään se pyöri mietteissäni luettuani erään Pietarin kirjoituksen.
“…Siksi te voitte riemuita, vaikka olettekin keskellä kärsimystä ja niin monenlaisia vaikeuksia. Kyllähän kultakin koetellaan tulessa, ja onhan sydämessänne jotakin paljon arvokkaampaa kuin kulta. Kultakin kirkastuu tulessa. Siitä tulee esiin se aito ja puhdas. Kun kaiken tuon keskellä te riemuitsette ihmeellisen, kirkastuneen ilon vallassa, se on viesti siitä, että olette löytäneet syvemmän merkityksen ja sielun toivon, elämän päämäärän..”
Kirkastettu ilo on luottamuksesta kumpuavaa. Jotakin hyvin syvällä olevaa. Kestävää ja ihmeellistä. Kirkastettu ilo ei ole sidottu, vaan se on vapaa kaikista tunnetiloista, olosuhteista, tilanteista, kaikesta.
Siinä on voimaa, joka tuo elämää.
Kirkastetussa ilossa koko olemuksemme tulee julki. Läpikotaisin sisimpiä myöten koettu ilo on ihme. Aito ilo voi kummuta ulos, kun sisin on puhdistettu. Ja puhdistuminen tapahtuu polttaen. Siinä on ihmettä. Ei tuhoavaa voimaa, vaan elämää tuovaa.
Joulun sanomaan kuuluu kirkas valo. Kirkastettu ilo. Kärsimyksen kautta syntynyt vahva toivo ja elämän päämäärä kaiken keskellä. Se kuplii sisällä eikä voi jäädä piiloon.
Pietarin ensimmäinen kirje 1:6-9 Raamatussa
